Jani Kallio

Vasemmisto on tänään jeesustellut sillä kun kaikki halukkaat eivät mahtuneet Hurstin joulujuhlaan. Syy oli muka Orpon ja Purran. Mä kerron nyt pari faktaa. Me emme tarkasti tiedä ketkä kävivät ruokailemassa. Hesarin uutinen kuitenkin selventää tilannetta hieman. Jutussa haastatellaan Maijaa ja Tiiaa, jotka tulivat naapureiden kanssa syömään. Onhan se kivempi syödä yhdessä kuin yksin. Ja kun joku muu laittaa ruoan puolestasi. Ymmärrettävää, kyllä. Orpon ja Purran syy, ei. Lisäksi jutussa haastatellaan kahta ukrainalaista sotapakolaista. Ymmärrettävää, kyllä. Orpon ja Purran syy, ei. Suomen suurimman leipäjonon, Myllypuron elintarvikeavusta vastaavan virkamiehen mukaan yli puolet ruokajonon asiakkaista on nykyään ulkomaalaisia. Nepalista, Intiasta, Bangladeshista ja Sri Lankasta. Heidät toi maahan Marinin hallitus, ei Orpon. Ylipäänsä leipäjonojen pituudesta ei voida päätellä mitään hallituksen toiminnasta. Jos 20 euron arvoisen ruokakassin saa tunnin jonottamisella, se on hyvä tuntipalkka vieläpä verottomana. Monelle opiskelijalle, vuorotyöläiselle ja eläkeläiselle se on jonottamisen arvoinen etuus. Erityisesti jos samalla voi seurustella ystävän kanssa. Ruokajonot keksittiin 90-luvun laman aikaan. Siitä lähtien niiden suosio on vain kasvanut. Stigma on hälventynyt ja pienituloisia on yhä enemmän. Suurin osa heistä kielitaidottomia ulkomaalaisia. Ymmärrettävää, kyllä. Orpon ja Purran vika, ei. Ongelma ei lopulta ole ruokajonot. Ongelma on passivoiva sosiaaliturva ja löperö maahanmuuttopolitiikka. Jos ihmisiä halutaan todella auttaa, ei lisätä ruokajonojen rahoitusta. ”Niin kauan kuin jaetaan ilmaista ruokaa, syntyy myös jonoja.”

Sosiaalipäivystyksestä soitettiin. Joku oli tehnyt lastensuojeluilmoituksen perheestäni. Ilmoituksen mukaan isän mielenterveys on romahtanut, hän on alkoholisoitunut ja lapset jätetty heitteille. Mä kyllä kestän aika paljon. Mutta jättäkää perheeni rauhaan. He ovat syyttömiä.

Vasemmisto on tänään jeesustellut sillä kun kaikki halukkaat eivät mahtuneet Hurstin joulujuhlaan. Syy oli muka Orpon ja Purran. Mä kerron nyt pari faktaa. Me emme tarkasti tiedä ketkä kävivät ruokailemassa. Hesarin uutinen kuitenkin selventää tilannetta hieman. Jutussa haastatellaan Maijaa ja Tiiaa, jotka tulivat naapureiden kanssa syömään. Onhan se kivempi syödä yhdessä kuin yksin. Ja kun joku muu laittaa ruoan puolestasi. Ymmärrettävää, kyllä. Orpon ja Purran syy, ei. Lisäksi jutussa haastatellaan kahta ukrainalaista sotapakolaista. Ymmärrettävää, kyllä. Orpon ja Purran syy, ei. Suomen suurimman leipäjonon, Myllypuron elintarvikeavusta vastaavan virkamiehen mukaan yli puolet ruokajonon asiakkaista on nykyään ulkomaalaisia. Nepalista, Intiasta, Bangladeshista ja Sri Lankasta. Heidät toi maahan Marinin hallitus, ei Orpon. Ylipäänsä leipäjonojen pituudesta ei voida päätellä mitään hallituksen toiminnasta. Jos 20 euron arvoisen ruokakassin saa tunnin jonottamisella, se on hyvä tuntipalkka vieläpä verottomana. Monelle opiskelijalle, vuorotyöläiselle ja eläkeläiselle se on jonottamisen arvoinen etuus. Erityisesti jos samalla voi seurustella ystävän kanssa. Ruokajonot keksittiin 90-luvun laman aikaan. Siitä lähtien niiden suosio on vain kasvanut. Stigma on hälventynyt ja pienituloisia on yhä enemmän. Suurin osa heistä kielitaidottomia ulkomaalaisia. Ymmärrettävää, kyllä. Orpon ja Purran vika, ei. Ongelma ei lopulta ole ruokajonot. Ongelma on passivoiva sosiaaliturva ja löperö maahanmuuttopolitiikka. Jos ihmisiä halutaan todella auttaa, ei lisätä ruokajonojen rahoitusta. ”Niin kauan kuin jaetaan ilmaista ruokaa, syntyy myös jonoja.”