Kim Sundbäck

Tässä haastattelussa oli paljon hyviä pointteja, joita itsekin olen pohtinut viime aikoina. Alla pidempi teksti ja analyysini mitä tapahtuu, miksi, ja mihin se johtaa. Lue omalla vastuulla, kommentoi vapaasti. Yksi isohko "ongelma" tähän liittyen on. Meillä ei tunnu olevan mitään lakeihin tai sääntelyyn perustuvia työkaluja estää jonkintyyppisiä investointeja samalla kun toinen sallitaan. Ei ole siis strategiaa, eikä varsinkaan työkaluja ohjata sitä strategiaa. Emme voi päättää, mihin Suomen vihreä sähkö pitäisi käyttää. Tämä on sekä hyvä että huono asia (hyvä esim siksi että markkinat saavat toimia sen sijaan, että kansakunnan investointeja ohjattaisiin Suuren Johtajan kansliasta). Lakeja muuttamalla näitä keinoja ja mekanismeja toki voidaan luoda, ja voin olla tässä väärässä sillä en ole Suomen lain ja sääntelyn asiantuntija. Jos olen, kommentoi alle! Jos siis joku haluaa rakentaa Ypäjälle ison datakeskuksen, on hyväksyntä lähinnä kunta-tasolla (kaava jne). Ministerit lukevat asiasta sitten lehdistä. Tämä kannattaa pitää taustalla mielessä kun luet eteenpäin. Ypäjän päättäjillä insentiivit ovat: - Kiinteistöverot - Paikalliset työpaikat (rakentaminen, operointi) Heillä ei ole, eikä varmaan pidäkkään olla, kansallista strategiaa tai kokonaiskuvaa, saati insentiiviä olla hyväksymättä seudulle tulevaa isoa investointia! YVAt, Fingridin liittymät jne tehdään viranomaistyönä tai vastaavalla periaatteella. First come, first served on siinä mielessä oikeudenmukaista ja reilua. Ei paikallisviranomaisilla tai verkko-operaattorilla saa tai voi olla poliittista mandaattia syrjiä milloin mitäkin toimialaa. Se olisi mielivaltaa. Suomeen saa siis tulla rakentamaan 10 GW tuulivoimaa (josta noin puolet ulkomaisessa omistuksessa, mukana hankkeita joissa rahoittaja kerää vain RE-sertit eikä sillä ole edes toimintoja suomessa joihin energiaa käytetään, se dumpataan markkinoille hinnasta piittaamatta sillä sertit ovat se mitä halutaan ja niillä on kustannus.) Jonkun Amazonin tase kestää periaatteessa sen, että Suomen kokoisen maan paikalliset sähköntuottajat laitetaan vaihtelevatuottoisella tuulivoimalla aivan solmuun ja osa ajetaan selvitystilaan, sekä tehdään investoimisesta käytännössä mahdotonta. "Kun sitä tuulivoimaa on jo niin paljon ettei muu kannata (mutta ei myöskään teolliset investoinnit jotka tarvitsevat tasaista sähköä)" Suomeen saa tulla rakentamaan myös 10 GW datakeskuksia - ilman että kukaan edes huomaa (ilman EK:n Janne Peljon @JPeljo dataikkunaa meillä ei varmaan olisi nykyistäkään tilannekuvaa, KIITOS Janne!), ja täysin ilman koordinointia tai kansallista strategiaa. Tämä on erittäin markkinamyönteistä, mutta kun asioita tapahtuu tässä mittakaavassa, että kymmenen megawatin datakeskuksen sijaan aletaan puhumaan 20, 50 tai jopa 100 kertaa isommista kulutuksista, jotka OIKEASTI OVAT YKSITTÄISINÄKIN HANKKEINA KANSAKUNNAN MITTAKAAVASSA MERKITTÄVIÄ, saati kun niitä on vireillä kymmeniä samaan aikaan, voivat myös seurakset kansakunnalle olla kovat ja pitkäikäiset. Miksi? Koska datakeskuksia rakennetaan pää märkänä samanaikaisesti (kuten tehtiin tuulivoiman kanssa), niiden vaikutukset sähkömarkkinoihin tulevat "kertarysäyksellä", ilman että niihin ehditään reagoida myöskään markkinoiden toimesta. Vaikka sähkön hinta datakeskusten tuoman sähkön "pohjakysynnän" vuoksi tuplaantuisi ensimmäisenä vuonna ja hankkeiden exceleiden vihreä väri alkaisi näyttää keltaista tai oranssia, on investointi/rakennusputkessa vielä hyvinkin kaksin-kolminkertainen määrä datakeskuksia joita on enää vaikea perua. Kun nämä valmistuvat, voi sähkömarkkina olla melkoisessa tilanteessa. Sama on käynyt tuulivoimalla mutta "toisin päin" - tuulisten päivien hinnat putosivat ja monet yhtiöt tuntuvat olevan vaikeuksissa, mutta homma jatkui tämän tajuamisen jälkeen vielä vuosia koska hankkeet oli jo päätetty ja niitä oli paljon. Myllyt on rakennettu ja jos konkurssi tulee, joku ostaa ne halvalla ja jatkaa pyörittämistä (koska se on lähes ilmaista). Ja tilanne pysyy kaikille toimijoille huonona. Jo investointiputkessa olevat 2.2 GW datakeskuksia tulee järisyttämään sähkömarkkinoita (2-3 vuotta), puhumattakaan jos suunnittelussa olevat toinen ja ehkä kolmaskin mokoma toteutuvat. Aikataulu näille on noin 4-5 vuotta. Datakeskusten joustokyky ja -halu on varsin rajallinen. Siellä on toki valtavat määrät varakapasiteettia eli dieselmoottoreita ja sellaisia. Ehkä osaa niistä voi käynnistellä sähköpulatilanteessa, mutta meillä ei taida olla mekanismeja "keskusohjata" tätä, eli perustuu sitten toimijan halukkuuteen ja kyvykkyyteen. Ne ovat VARAVOIMAgeneraattoreita siltä varalta että sähköverkossa tulee ongelmia, eivät varsinaisesti "korkeiden hintojen generaattoreita". (ja juu, ei sinne polttoainetankkeihin osteta biodieseliä happanemaan, kyllä se on fossiilista varmaan pääosin). Tuskin osun kauheasti pieleen jos sanon että 10% tai maks 20% datakeskusten tehosta pystyy joustamaan (mitä huonommin joustaa, sen tärkeämpiä ja arvokkaampia asioita datakeskus tekee: joku tekoälymallin kuukausia kestävä koulutusajo ei todellakaan jousta). Kielimallille annetut kysymykset ja niiden käsittely joustavat myös huonosti, sillä palveluntarjoaja ei halua asiakkaiden siirtyvän kilpailijalle liian hitaan ja pätkivän palvelun vuoksi. Kissavideot ja TikTok, internetin käyttö yleensä, google-haut? Ehkä, mutta tätäkään emme tiedä. Kalliiden datakeskusten siruja ei haluta pääsääntöisesti lepuuttaa, vaan ajaa koko ajan täysillä, sillä kalliskin sähkö on kokonaiskuluissa suht pieni osa ja tuotettu arvo usein korkea (se kissavideo on tärkeä sen katsojalle juuri silloin!) Vedetään yhteen: Meillä ei keskusjohto ohjaa sähkönkulutukseen liittyviä investointeja. Eikä se ohjaa myöskään sähköntuotantoon liittyviä investointeja. Ei vaikka ne olisivat miten suuria ja yhteiskunnan kokonaisetuun vaikuttavia. On kuitenkin yksi asia jota poliitikot ja viranomaiset tarkkaan ohjaavat: ydinvoimainvestoinnit. Ne nähdään, lähes koosta riippumatta, kansakunnalle ja energiajärjestelmälle niin tärkeinä, että 50 megawatin lämpöreaktorikin pitää käytännössä hyväksyttää koko parlamentilla (uudessa laissa tulee riittämään hallituksen hyväksyntä.) 50 MW:n lämpötehoinen ydinreaktori: monivuotinen poliittinen ja yhteiskunnallinen keskustelu jonka kustannukset miljoonia ja lopputulos epävarma. Toki jos rakennetaan yhteen paikkaan sarjassa useampi, riittää yksi keskustelu (kunhan se käydään lopulliselle teholle!) 10 GW tuulivoimaa ja RE-sertifikaattituotantoa: ei keskustelua/hyväksyntää. 10 GW datakeskuksia: ei keskustelua/hyväksyntää. Koska ydinvoima on ainoa asia jossa tämä keskustelu ja hyväksyntä on säädetty lakiin ja jossa meillä siis on työkalu ja mekanismi käydä tuota keskustelua. Kaikessa muussa mennään markkinoiden ehdoilla. Hyvässä ja pahassa. Mutta on tuo surullisen huvittava tilanne kyllä. Ongelmaksi on eniten tullut tapahtuvien asioiden mittakaava ja nopeus. Suomi on hyvä investointikohde vaikkapa datakeskuksille juuri yllämainitusta syystä, ja nyt tulemme tuntemaan sen nahoissamme. Loppuun vielä ajatuksia mahdollisista vaikutuksista tuleviin sähkönhintoihin. Jaetaan sähkömarkkinoiden vuoden hintatunnit vaikkapa kolmeen kategoriaan (tuntimäärät ovat karkeita arvioita joissa käytin AI:ta apuna): 1. Halpaa! Alle 20€/MWh, noin 3000-4000 tuntia (sis negatiiviset hinnat noin 500 tuntia, täällä on siis tuuliset, aurinkoiset, vähäkulutuksiset tunnit - tuotantoa voi olla 15 GW ja kysyntää alle 10 GW, osa tuotannosta alassäätää jos hinta nollassa tai alle) 2. Kohtuuhintaista 20-100 €/MWh. Noin 4000-5000 tuntia vuodessa (puolet ajasta). Tuulee kohtalaisesti, ei piikkikysyntää. 3. Kallista 100-1000€/MWh. Noin 500-1000 tuntia vuodessa. Ei tuule, kysyntä korkea. Jos sähköjärjestelmämme hintoja säätelee pääosin tuulisuus, ja jos siihen lisätään kysyntäpuolelle 2-5 GW peruskuormaa joka ei kauheasti jousta, niin mitä luulette näille hintakategorioille tapahtuvan? Halpoja tunteja varmaan edelleen riittää, eli tuuliset/aurinkoiset tunnit, mutta niitä on vähemmän. Kohtuuhintaiset, joissa hinnanmuodostus syntyy jonkin muun kuin marginaalikustannukseltaan "ilmaisen" tuulivoiman/ydinvoiman/aurinkosähkön hinnasta, nousevat merkittävin osin kolmanteen kategoriaan (ja 20 € tunnit lähemmäs 100€ tunteja), sillä niitä on varsin vähän verkossa. Mitä tapahtuu nykyisille piikkitunneille, sitä en uskalla edes ajatella. Joku joustaa, ja se kuka joustaa, se ei sitten käytä sähköä, eli jää kämppä lämmittämättä tai tehdastuotanto tekemättä. Nousevat hinnat kannustavat investointeihin. Uuden sähköntuotannon rakentaminen vie vuosia jos ei vuosikymmeniä, eikä kukaan tietenkään voi olla varma tulevista hinnoista - kaikki mitä yllä sanoin on löysää spekulaatiota lonkalta. Jos tilanne kuitenkin etenee about noin lähivuodet, voi tulla pitkiä aikoja kun jo rakennetut datakeskukset jauhavat dataa usean gigawatin voimalla ja samalla Euroopan Halvin Sähkö muuttuu joksikin muuksi. Suomen monet persaukiset kunnat ja kaupungit tosin saavat työpaikkoja ja kiinteistöverotuloja! (Tämä siis ilman ironiaa, nämä ovat paikallisesti todella tärkeitä hankkeita, ja olisi aikamoinen oikeusmurha keskushallinnon "kieltää" kuntia kehittämästä elinkeinojaan, kun niiden talous on aivan kuralla jo valmiiksi!)