Jenna Simula@ainoahelmi
Ruutia koko maahan!
Siinä se komeilee nyt kartalla, Limingan ja Lumijoen alueella sijaitseva Ruutikangas. Lähes 100 hehtaarin kokoinen ampumaurheilukeskus, jollaista ei ole Suomessa ennen nähty, eikä vastaavanlaisia ole aivan lähellä muuallakaan Euroopassa. Mahdollisuudet niin ampumaharrastajien, reserviläisten, metsästäjien kuin viranomaisten monipuoliseen harjoitteluun. Kansainvälisistä isoista ampumakilpailuista puhumattakaan, millä on oma merkityksensä matkailulle ja alueen yrityksille.
Ruutikankaan ampumaurheilukeskukselle esitetään nyt valtion budjetista miljoona euroa. Siitäkös se riemu repesi somen törkypalstoilla. Vielä isompi möly syntyi, kun internetin neropatit keksivät ”paljastaneensa” oman roolini Ruutikuntien hallituksen puheenjohtajana. Paljastuksesta ei oikein voi puhua, koska toin roolini esille myös tiedotteessa, jonka lähetin medialle tiistai-iltana. Samat neropatit eivät osaa tehdä eroa tavallisen yrityksen ja kunnallisen yhtiön välillä, eivätkä he halua ymmärtää sitä, etten omista kyseistä yhtiötä, enkä liioin Ruutikangasta - en ole osakas. Se ei ole mikään Simulan takapiha-ampumarata. Ehkä viestintuojana edustin väärää väriä, mutta Ruutikankaalla on kyllä jokaisen puolueen tuki.
Ruutikangas on jo aiemmin kotiuttanut tukea valtiolta ja kunnilta, mutta pohjalla on yli kymmenen vuoden vapaaehtoisvoimin tehty uurastus. Harvaa liikuntapaikkaa rakennetaan tällä tavoin, ja vielä harvemmin siitä nousee vastustusta, jos yhteiskunnallisesti merkittävää liikuntapaikkaa, jolla on myös maanpuolustustahtoa ja turvallisuutta edistävä vaikutus, tuetaan valtion toimesta. Valtavat jääkiekkoareenat ja uimahallit hyväksytään mukisematta, mutta ampumaratojen tukemista pidetään tarpeettomana, ellei suorastaan vahingollisena. Se on surullista, ja syitä on varmaan monia. Ensinnäkin ampumalajeja ja metsästystä kohtaan on ennakkoluuloja ja paljon tietämättömyyttä siitä, millaiset puitteet harjoittelu vaatii, ja ylipäänsä se, ketkä näitä harrastavat. Kyse ei ole rikkaan eliitin harrastuksesta, vaan on esimerkiksi maaseudulla nimenomaan nuorten ja koko yhteisön harrastus. Ja jotta voisi harrastaa, on harrastuspuitteiden oltava kunnossa.
Haluan nähdä tulevaisuudessa, että yhä useampi lapsi ja nuori valitsee harrastuksekseen jonkin ampumalajin tai metsästyksen. Että mahdollisimman moni varusmies kiinnostuisi reserviläistoiminnasta tai toiminnallisista ampumalajeista. Että yhä useampi metsästäjä harjoittelisi aiempaa aktiivisemmin ammuntaa, ja kokeilisi myös itselleen uusia ampumalajeja.
Kansanedustajat pitävät esillä alueelleen tärkeitä asioita, ja yrittävät saada niille rahoitusta. Ei voi edistää koko Suomen etua, ellei tiedä, mitkä ovat minkäkin alueen kulloiset tarpeet. Itse tunnen Ruutikankaan tarpeet, joten minun on luonteva pitää asiaa esillä. Sen rahoittaminen sopii hallituksen arvoihin kuin nenä päähän: hallitus haluaa lisätä ampumaratoja, ja niitä on nyt rahoitettu jo kahteen otteeseen, useampia ratoja. Toivottavasti rahoitetaan vielä lisää.
Ihmiset kauhistelevat nyt, olenko saanut tai saanko tästä Ruutikankaan miljoonasta eurosta jotain henkilökohtaista hyötyä. En saa, eikä kokouspalkkiotakaan sellaisena voi pitää, se kun maksetaan kokouksen johtamisesta ja siihen liittyvästä valmistautumisesta. Olen reilun vuoden aikana, kun olen yhtiön hallituksen puheenjohtajan tehtävää hoitanut, luopunut joistain muista luottamustehtävistä ja raivannut kalenteriani, jotta olen voinut antaa oman täyden panoksen asialle, jonka koen äärimmäisen tärkeäksi. Kyse ei ole mistään hillotolpasta, vaan halusta tehdä töitä ampumaratojen eteen ja tuoda oma osaaminen ja verkostot Ruutikankaan hyväksi.
Tulevaisuudessa ampumaratojen määrä saadaan toivottavasti kasvamaan kuten on linjattu, sillä ilman ampumaratoja ei ole harrastajia. Ilman ampumaratoja ei ole reserviläisille, viranomaisille ja metsästäjille paikkoja, missä harjoitella ampumataitoja. Kun tiukassa taloustilanteessa asioita priorisoidaan, on mielestäni tärkeä kohdentaa resursseja niihin tärkeimpiin kohteisiin, ja sitä ampumaradat todellakin ovat.
Ruutikangas on myös alue, jonka on mahdollista palvella laajasti niin turvallisuus- kuin pelastusalan ammattilaisia. Jokainen, joka moittii Ruutikankaan saamaa tukea, menköön kysymään poliisilta ja muilta turvallisuusviranomaisilta, pitääkö ammuntaa harjoitella. Idän suuntaan voi katsoa ja miettiä, miksi reserviläisillä on tärkeä olla paikkoja, missä harjoitella. Katsoa voi myös Ruutikankaalla jätjestettyjen kivääripracticalin mm-kilpailujen tuloksia: suomalaiset voittivat lähes 30 mitalia. Ulkomaalaiset osallistujat puolestaan viettivät Suomessa parhaimmillaan kolme viikkoa käyttäen majoitus-, ravintola- ja muita palveluita koko sen ajan. Entä viimeiset viikot muiden ampumalajien parissa? Suomalaiset nuoret ja aikuiset ovat suorastaan kahmineet mitaleja eri kisoista. He tarvitsevat kunnolliset puitteet, missä harjoitella, ja järjestää kilpailuja. Entäpä metsästäjät? Jokainen sentään edes sen ymmärtää, että onnistunut riistalaukaus vaatii harjoittelua.
Ruutikangas on jotain, mitä Suomessa ei ole ennen ollut, ja sille on haluttu antaa miljoona euroa lisärahoitusta ensi vuodelle valmistumisen turvaamiseksi. Joku on kysynyt, olisiko summan voinut jakaa useampaan osaan? Entä jos tärkeä kävelytie jossain päin Suomea tarvitsee miljoona euroa, voisiko summan jakaa useammalle kävelytielle? Niinpä. Suomessa riittää ampumaratoja, jotka tarvitsevat kunnostusta. On myös paljon uusia hankkeita. Toivon Ruutikankaan esimerkin ja sen eteen laajalla rintamalla tehdyn työn johtavan siihen, että ampumaradat saisivat aiempaa paremmin erilaisia rahoituskanavia auki. Ampumarataverkoston on oltava laaja, ja ratoja oltava erilaisiin tarpeisiin, niin pieniä kuin suuria.
Työ niin Ruutikankaan kuin muiden nykyisten ja tulevien ampumaratojen eteen jatkuu.