Noora Muittari@NooraMuittari
Länsimainen sivilisaatio perustuu kahden kivijalan päälle: juutalais-kristillinen moraalin ja antiikin filosofian.
Siitä näkökulmasta on aivan mahdoton ymmärtää islamilaisen kuolonkultin tapaa ajatella.
Länsimaisen sivilisaation pohjalla virtaa ajatus elämästä.
"En minä kuole, vaan elän ja julistan Herran tekoja" (Ps. 118:17).
Että taivasten valtakunta on tullut lähelle. Että pidämme heikoistamme huolta ja annamme almun köyhälle ja sairaalle. Että on olemassa oikeus, moraali, ja totuus, mistä vapautemme ja arvomme kumpuavat.
Että elämme antaaksemme ja varmistaaksemme lapsillemme paremman maailman mihin itse synnyimme.
Islamin käsitys elämästä on taas täysin erilainen - eikä mikään tiivistä sitä niin hyvin kuin näiden äitien kuvaus kuinka heidän suurin ilo on taata lastensa marttyyrikuolema:
"Miksi (me palestiinalaiset) synnytämme niin monta poikaa ja tytärtä? Kuulin kauniin vastauksen tähän kysymykseen: me synnytämme niin monia lapsia jotta työnnämme heidät kuolemaan, marttyyriyteen."
"Allahin kautta, jos kaikki lapseni ja lapsenlapseni kuolevat Allahille, se tekee minut onnelliseksi. Ylistys Allahille, rakastan tätä tietä. Tunnen sen olevan tie pelastukseen."
"Lapset kasvatetaan pienestä iästä tähän kulttuuriin. Allah on tavoitteemme. Jihad (pyhä uskon sota) Allahin tähden. Varhaislapsuudesta alkaen lapset kasvatetaan rakastamaan jihadia (pyhää uskon sotaa), haluamaan tavata Allah."
Islamissa ei ole pelastusvarmuutta. Ainoa miten voi varmistaa taivaspaikan on marttyyrikuolema. Muita keinoja ei ole.
Äidit kannustavat lapsiaan marttyyrikuolemaan, koska tahtovat lastensa pääsevän paratiisiin. Niin lihan himojen täyteiseen, seksuaalisen perverssion kuvaamaan mitä islamissa sillä tarkoitetaankaan, kuin Epsteinin saari mutta steroideilla.
Eikä tämän vaikutustekijän voimakkuutta voi vähätellä, kun ovat sitä koko elämänsä kuulleet. Suura 9:111 on usein se, jonka jättävät auki Koraaniinsa, kun lähtevät murhaamaan "vääräuskoisia", toteuttaakseen jumalanpalveluksen verenhimoiselle heimojumalalleen.
Islamissa 600-luvun heimosodista tehtiin jumalanpalveluksia, missä terrorismi on sotalordin sotaisan jumalan ylistyksen korkein muoto. Koska islamilaisessa ajattelussa "vääräuskoiset" ovat "huonoimpia luoduista" (the worst of creatures) ja ansaitsevat kuoleman, kun eivät alistu islamilaiseen terroriin.
Islam on sanan todellisessa merkityksessä kuolonkultti.
Islamiin kuuluu ajatus marttyyriydestä ja jihadista aivan yhtä tiiviisti mitä juutalaisuuteen 10 käskyä, laki ja lupaus messiaasta; mitä kristinuskoon Jeesuksen Kristuksen olevan tämä odotettu Messias, joka sovitti synnit ristillä ja nousi kolmantena päivänä kuolleista.
Siinä missä juutalainen ja kristillinen uskonto sallii doktriinin kyseenalaistamisen, islam ei. Siinä missä juutalainen ja kristitty voi vaihtaa tai kokonaan hylätä uskonnon, muslimi ei voi. Islamissa on kieletty apostaasi, se on kuolemalla rangaistavaa.
Kristinuskon ytimessä on ajatus armosta. Jumalasta joka antoi itsensä täydellisenä uhrina sovittaakseen syntivelan, johon ihminen itse ei kyennyt.
Sotalordi ja pedofiili maailmankatsomuksen moraalisena mittana on tuottanut vähemmän armeliaan ideologian. Aivan kuin itse lähdemateriaalin sisällöllä on vaikutusta siihen mihin sen lähdemateriaalin pohjalta rakennettu ideologia johdattaa.
Kun uskonpuhdistuksen myötä lähennyttiin sitä mitä itse lähdetekstissä sanotaan - Sola Scriptura - seurauksena ovat maailman parhaimmat yhteiskunnat, joihin Suomi kuuluu mukaan.
Kun islamin nimissä lähestytään taas enemmän lähdemateriaalia, "Sola Sciptura Islamin tapaan", seurauksena on ISIS.
"Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus." (1. Kor. 13:13)
Siinä missä kristinuskossa pelastus on armon kautta, ei hyvien tekojen tähden vaan armon tähden tekemään hyviä tekoja. Islamissa kyse on suorittamisesta ja suoriutumisesta. Saatana yön aikana majailee sieraimessa ja rituaalit on tehtävä juuri oikein. Viisi pilaria, yksi ummah.
Islamissa tärkein käsky on alistuminen Allahille ja sota ei-muslimeja vastaan. Niin pysyvät islamissa nämä kolme: taqiiyah, jizya ja jihad. Mutta suurin niistä on jihad.
Sotalordi on käskenyt alistamaan ja tappamaan kaikki ei-muslimit, mutta erityisesti tämä viha koskee "Kirjan ihmisiä" (the people of the Book), juutalaisia ja kristittyjä.
Islam on poliittinen liike, jota edistetään "uskonnonvapauden" varjolla, jotta kaikki islamin kritisointi voitaisiin ehkäistä. Sekä tietenkin "islamofobian" - sanan, joka ei tarkoita mitään ja jonka ainoa keino on ennaltaehkäistä kaikki, aiheellinenkin ja hyvin perusteltu, kritiikki islamia kohtaan.
Esimerkiksi OKM-yleisavustuksia uskonnollisille yhdyskunnille yli 25 % myönnettiin islamilaisille järjestöille, vaikka muslimien määrä Suomessa on n. 2,5 %. Nämä järjestöt painostavat poliitikkoja "tuomitsemaan islamofobian" vaientaakseen kaiken keskustelun liittyen islamin lieveilmiöihin, jotka näkyvät yhteiskunnassamme koko ajan enemmän.
Islamilainen pelikirja on aina sama, se noudattaa DARVO:n taktiikoita. DARVO tulee sanoista Deny, Attack and Reverse Victim Order. Ensin kiistetään syytökset, jonka jälkeen syytös peilataan takaisin alkuperäiseen syyttäjään. Syytöksen kohde maalataan uhriksi ja syytösten esittäjä alistajaksi.
Esimerkiksi ainoastaan islamista inspiroituneiden terroristien, jihadistien, toimien arviointi voidaan leimata "kielteiseksi stereotypioinniksi ja islamofobiaksi". Siten estää keskustelu ainoastaan islamista ja islamisaatiosta puhkeavista ongelmista.
Päiväkodeissa Eid-juhlien järjestäminen ja viettäminen "ei tapahdu oikeasti", mutta oikeastaan "tapahtuu mutta vain pienissä määrin, ja lapset tykkäävät siitä". Ja niin edelleen. Tuttu pelikirja jokaiselle joka on seurannut uutisointia asiasta yhtään.
Esimerkiksi burkha- ja niqab-keskustelu kouluissa on asteen yksi ja kaksi välissä. Niitä näkyy "vain vähän", kuulemma ketään ei "pakoteta" pukeutumaan kangaskahleeseen ja on osa tytön uskonvapautta kääriytyä kankaaseen. Sharmarke Said Aw-Musse kertoi kyseessä olevan "pieni ilmiö" ja vetosi uskonnonvapauteen.
Vaikka kaupungeilla tulee vastaan naisia ja pieniä tyttöjä kaavuissa, kuulemme usein puheita miten "pieniä tyttöjä ei oikeasti käytä islamilaisia kaapuja". Tosin hiljalleen tässäkin on edetty jo kohtaan "pieniä tyttöjä, jotka käyttävät islamilaisia kaapuja, on todellisuudessa niin vähän, ettei asiaan kannata puuttua".
Tästä huolestuttavan konkreettisena esimerkkinä toimii Iltalehden Ida Erämaan artikkeli heinäkuulta 2025: "Tervetuloa kouluun, burkha?" joka noudattaa täsmälleen tätä ennaltamäärättyä kaavaa. Ilmiöön puuttuminen kuvataan uskonvapauden rikkomisena ja kaapuihin peitettyjen tyttöjen uskonvapauden viemisenä.
Kun islamilaisten hautajaisten kohdalla keväällä 2026 nousi esiin keskustelu miksei miehet ja naiset saata olla edes samalla nurmella, keskustelu kehystettiin "rasistiseksi", "islamofobiseksi" ja "ennakkoluuloiseksi".
Kun ramadanin aikaan nousee esiin kuinka lapset pakotetaan paastoamaan, tämän sanotaan "rajoittavan lasten vapautta harjottaa uskontoaan".
Ylen studiossa kun keskustelija toi esiin miten islamissa on sallittua vääräuskoiselle valehtelu islamin asian edistämiseksi, toimittaja lopetti keskustelun seinään. "Täällä ei ole islaminuskoista kantaansa puolustamassa".
Islamin kaltaisella kuolonkultilla ei ole mitään sijaa sivistyneissä länsimaissa. Islam ottaa kaiken sen mitä arvostamme ja kääntää sen aseiksi meitä itseämme vastaan. Kuten sananvapaus.
Sananvapauden nimissä et saa kritisoida heidän uskonnoksi verhottua poliittista liikettään samalla kun he voivat mennen tullen vaatia erityisasemaa ja sylkeä kaikkea sitä kohtaan mitä me rakastamme.
Termillä "islamofobia" ei ole muuta funktiota kuin lakkauttaa keskustelu islamin todellisista ongelmista ja ennaltaehkäistä kaikki kritiikki islamia kohtaan. Vaikka miten perusteltu ja aiheellinen. EU:n valmistelussa oleva "Anti-Muslim hatred" pyrkii laajentamaan tätä määritelmää vielä entisestään.
Aivan liian monta on jo uhrattu islamisaation alttarilla, ja määrä vain kasvaa. Eikä määrää mitata "vain" murhatuissa ja raiskatuissa. Koko suomalaisen yhteiskunnan ylle on noussut tumma pilvi, turvattomuus on käsinkosketeltava.
Ei vain tyttöjen ja naisten epävarmuus päättää siitä miten pukeutuu. Kansalaisiet sensuroivat itse itseään eivätkä uskalla kommentoida näitä ilmiselviä ongelmia. Puhutaan yleisellä tasolla "nuorisojengeistä" ja "toksisesta maskuliinisuudesta", koska oikeaa syytä ei uskalleta nimetä.
Kun kouluissa muslimeista koostuneet "nuorisojoukot" kiusaavat luokan suomalaisia oppilaita, puhutaan rakenteista ja rasismista. Opettajat eivät uskalla puuttua mitenkään, koska pelkäävät saavansa "rasistin" ja "islamofoobikon" leiman ylle.
Kouluissa sen sijaan keskitytään DEI-rasismiin ja "antirasismin" nimissä sallitaan vaikka miten hirvittävä käytös "valtaväestöön" kuuluvia suomalaisia kohtaan. Suomalaisuuden kerrotaan olevan myytti, suomalaisten olevan etuoikeutettuja rasisteja ja valkoisen herkkähipiäisyyden estävän toteamasta tätä rasismia.
Esimerkiksi SPR:n rasisminvastaisen viikon materiaaleissa sanottiin suoraan: "valtaväestön kuuluvaan oppilaaseen kohdistuva ikävä käytös taas ei ole rasismia, sillä kouluyhteisö ei ole irrallinen osa yhteiskuntaamme ja sen valtarakenteita."
Samaan aikaan Opetushallitus tukee islamin tunnustuksellista uskonnon opetusta julkisesti. Salamoskeijoissa ja päiväkodeiksi rekisteröidyissä koraanikouluissa opetetaan noudattamaan shariaa ja asettamaan Allahin lain Suomen lain yläpuolelle.
Ylen haastattelussa islamin uskonnon opettaja, nykyinen rehtori Suaad Onninselkä kertoo ylpeänä miten "täällä ei ole tarkoitus kasvattaa hyviä tai huonoja muslimeja".
Opetusministeri on valmistelemassa "yhteistä katsomusainetta" sen sijaan että puuttuisi itse ongelmaan. Samaan aikaan kuin kouluista karsitaan kaikki Suomen kristilliseen pohjaan viittaava, islamin "monikulttuurin" annetaan näkyä enemmän ja enemmän.
Islamilainen jihad (pyhä uskon sota) on Euroopan kohtalonkysymys ja tämä näkymätön jihad on jo muuttunut erittäin näkyväksi ja veriseksi ympäri Eurooppaa. Mutta vain yhdeltä puolelta.
Samalla kun länsimaat avaa ovensa ja elättää näitä tulijoita, nämä tulijat kiittävät toteuttamalla jihadia, puukottamalla tai ajamalla päälle.
Meidän lännessä on hiljalleen opeteltava ymmärtämään islamilaisen ajattelutavan, jossa jokaisen on "käännyttävä takaisin" muslimiksi. Kaikki alueet maailmassa ovat alun perin muslimialueita, joita pyhässä sodassa nyt palauttavat Allahille. Maailmanlaajuinen kalifaatti on sotalordin tahto ja tavoite.
Siksi kun ympäröivät arabimaat julistivat sodan Israelille jonka hävisivät, kyse on katastrofista, Nakbasta. Sillä islamilaisessa käsityksessä on katastrofi, että maailmassa on muslimien hallussa oleva pala maata, joka ei enää ole muslimien hallussa. Maailmassa ei yksinkertaisesti saa olla juutalaisvaltiota, ei myöskään kristillistä valtiota. Kaikki ovat islamin mukaan muslimimaita.
Islamissa maailma jakautuu kahteen taloon: "House of Islam" (Dar al-Islam) ja "House of War" (Dar al-Harb). Jos ei kuulu islamin taloon, kuuluu sodan taloon. Eikä pyhä uskon sota, jihad, lopu ennen kuin koko maa on "palautettu" Allahin uskoon. Kun imaamit sanovat "islamin tulevan jokaiseen taloon", he todella tarkoittavat sitä.
Mitä nopeammin katsomme totuutta silmiin, sitä helpommalla kaikki pääsemme. Mutta me emme vielä edes ymmärrä mitä me olemmekaan kutsuneet Troijan hevosen lailla maahamme...
Islamilainen jihad (pyhä uskon sota) on Euroopan kohtalonkysymys ja tämä näkymätön jihad on jo muuttunut erittäin näkyväksi ja veriseksi ympäri Eurooppaa. Mutta vain yhdeltä puolelta.
Samalla kun länsimaat avaa ovensa ja elättää näitä tulijoita, nämä tulijat kiittävät toteuttamalla jihadia, puukottamalla tai ajamalla päälle. Täsmälleen niin kuin jihadistit ovat sanoneet ääneen tavoitteekseensa.
Avaamalla ovemme islamille ymmärtämättä sen luonnetta uhraamme kaiken. Kulttuurimme, tulevaisuutemme, kansamme, maamme, poikamme ja tyttäremme.
Sulkemalla silmämme ja esittämällä sokeutta oman hyveellisen moraaliposeerauksen edessä suvaitsemme suvaitsemattomuutta ja sidomme kätemme niin, että lopulta kuolemme omaan sinisilmäiseen muka-hyvyyteemme.
