Sabitlenmiş Tweet
Kyllä vain. Kulttuurientutkimuksen maisterina en voi olla tuntematta asiaa paremmin kuin suurin osa vihervasemmiston puolueaktiiveista.
En tässä ala luettelemaan mitään dogmaattista peruskauraa siitä, kuinka eri identiteetit asettavat erilaisia ihmisiä erilaisiin valta- ja etuoikeuspositioihin ja kuinka ne voivat risteytyä tai kumuloitua samassa henkilössä. Jokainen viiniä lipittävä parikymppinen kalliolaistoimittaja osaa ladella sellaiset latteudet. Sen sijaan voin selittää asian ongelmallisuuden ja vääryyden.
Ongelman ytimessä on strukturaalinen determinismi, joka on suoraan kopioitu marxismista. Toisin sanoen rakenteet määrittävät *deterministisesti* ihmisen yhteiskuntaluokan (tai uusmarxismin/intersektionaalisuuden tapauksessa identiteettiluokan, ts. aseman sorrettuna tai sortajana sekä niistä kumpuavan tietoisuuden).
Oikea liberaali demokratia hylkää strukturaalisen determinismin kokonaan, sillä sen eetos perustuu suvereeneihin yksilöihin, joilla on luonnollisia oikeuksia (ns. vapausoikeudet eli negatiiviset oikeudet). Fokus on mahdollisuuksien tasa-arvossa, mikä tarkoittaa yhdenvertaisuutta lain, muodollisten prosessien ja instituutioiden osalta huolimatta siitä, että eri yksilöt (ja tilastolliset ryhmät) saavuttavat erilaisia lopputuloksia.
Tämä ei tarkoita, etteikö heikompiosaisia voisi auttaa, mutta heikko-osaisuutta ei voi liberaalissa demokratiassa todellakaan määritellä minkään luokka- tai identiteettikantaisen aseman perusteella vaan se on arvioitava yksilökohtaisesti. Millekään kollektiiville ei voi antaa sellaista uhri- tai sortajastatusta, jonka myötä yksittäiset ihmiset olisivat vastuussa muista kuin omista teoistaan tai pääsisivät nauttimaan positiivisesta syrjinnästä muihin ihmisiin historiassa kohdistuneiden vääryyksien vuoksi.
Intersektionaalisuuden kaltaisessa kollektivistisessa aatteessa identiteetti-, rotu- tai sukupuoliasema (vanhakantaisesti ilmaistuna luokka-asema) toimii todellisen yhteiskunnallisen ja taloudellisen aseman indikaattorina – riippumatta siitä, mikä kunkin yksilön todellinen tilanne on. Tällöin politiikasta kehittyy identiteettipolitiikkaa eli erilaisten tribalististen eturyhmien valtakamppailua. Samalla tietyn olemuksellisen piirteen (esimerkiksi ihonvärin, seksuaalisuuden, sukupuolen jne.) mukaisesti kunkin ihmisen pitäisi asettua tukemaan kulttuurivallankumouksen koalitioon siinä uhrihierarkiasta määrittyvässä roolissa, joka hänellä on suhteessa "historiallisesti marginalisoituihin ryhmiin". Vain tällöin hänen tietoisuutensa on oikea.
Kommunismin puolelta maolaisuus on tätä ajattelua lähimpänä. Vaikka siinä sortaja-asema perustui mm. maanomistukseen, Kiinan kulttuurivallankumouksen menettelytavoissa ja yhteiskunta-analyysissa oli paljon samaa.
Vasemmisto toki väittää, että tällä ajetaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Se on aina ollut totalitaarisen vasemmiston argumentti, jolla on perusteltu jokaista antiliberaalia suuntausta sekä moraalisena ja älyllisenä etujoukkona itseään pitävän porukan erityisasemaa. Kuten todettu, tällainen kollektivistinen, kosmisen oikeuden ja utopian toteutumista ajava politiikka ei kuulu liberaalin demokratiaan vaan pikemminkin kansandemokratioihin.
Jokainen intersektionaalisuuden, kriittisen rotuteorian, queer-teorian ja muiden vastaavien suuntausten pääteorioita yliopistomaailmassa kehitellyt henkilö on kiistattoman äärivasemmistolainen. He viittaavat kirjoituksissaan vähintäänkin epäsuorasti tai välikäsien kautta siihen kulttuurimarxistiseen traditioon, jota mm. Horkheimer, Adorno, Marcuse ja Habermas kehittelivät huomattuaan, että toivo proletariaatin vallankumouksesta oli kadonnut stalinismin rikosten paljastuttua. Juuri heidän ajattelustaan lähti liikkeelle ajatus siitä, että työväestön sijasta vallankumouksen kärkijoukoksi tulee kasata erilaisten "sorrettujen identiteettien" yhteisrintama. Intersektionaalisuutta toki edeltää pari tästä versonnutta kehitysaskelta ja haaraa, kuten kommunisti Angela Davisin tyylinen musta feminismi, ja tietysti siinä on mukana aimo annos sovellettua postmodernismia Foucault'n ja Derridan hengessä.
Suomi
