T Mattila retweetledi
@iltalehti_fi tänään: “Unohda suomalaiset vastamelukuulokkeet, tässä parempi vaihtoehto".
Ne toiset kuulokkeet ovat varmasti loistavat. Mutta kun käytännössä ainoa suomalainen valmistaja tässä kategoriassa on Valco, niin kyllä se otsikointi vähän meni tunteisiin.
Ei sillä tavalla ylevästi, että olisin katsonut järvelle ja lausunut Eino Leinoa. Vaan silleen kainuulaisesti, että tuijotin kahvikuppia ja mietin, että vittu muuttaisko Viroon.
Ei siksi, että toimittajan pitäisi kehua meitä. Ei pidä. Jos tuote on huono, saa sanoa että tuote on huono. Jos yrittäjä on pöljä, senkin saa sanoa. Kun ensi kertaa kerroin, että aiomme suunnitella ja tuoda oman kuulokemallin myyntiin, kaveri sanoi minua hulluksi. Jono alkaa siis Pasista. Rehellisyyden nimissä hän ei ollut täysin väärässä.
Kilpailemme Sonyn, Applen, Samsungin ja Bosen kanssa. Siellä on lakiosastoja, pilvenpiirtäjiä ja työryhmiä, , joiden ainoa työ on päättää, miltä pakkausmuovin rapinan pitää videolla kuulostaa. Pelkästään Applen liikevaihto on isompi kuin Suomen BKT.
Meillä on noin 20 ihmistä, kumppanit päälle. Suunnittelemme, myymme ja huollamme kuulokkeita Suomessa.
Silti me hullut olemme Suomen pienillä markkinoilla kärkikahinoissa. Tuotteita vertaillaan tuplahintaisiin ja asiakastyytyväisyyskysely näyttää niin hyvältä, että jos meille ei tulisi asiakkailta kuvia, joissa Valcon logo on tatuoitu käsivarteen, emme uskoisi itsekään. Emme ole täydellisiä, mutta emme myöskään katoa pilveen heti kun asiakkaalla on joku ongelma.
Samalla markkinaosuudella globaalisti Valco tekisi yli miljardin liikevaihtoa. Käytännössä nollabudjetilla ja parilla kuulokemallilla.
Tässä kohtaa järkevä ihminen hakisi rahoituksen maailmalta ja karistaisi Suomen pölyt jaloista.
Mutta ei me haluta.
Me haluamme rakentaa tehtaan Puolangan syrjäseudulle. Tehdä maailmanluokan tuotteita Suomessa ja Euroopassa. Ei pörssin, ei sijoittajien, ei pikavoittojen takia. Vaan siksi, että me haluamme tehdä niin ja olemme siitä ylpeitä.
Verot maksetaan tänne. Ei meidän panoksella vielä rakenneta uutta lastensairaalaa, hoideta eläkepommia tai pelasteta koko hyvinvointivaltiota. Mutta jotain silläkin tehdään. Ehkä paikataan yksi routakuoppa, ostetaan päiväkotiin kurahousut tai pidetään joku terveyskeskuksen kahvinkeitin hengissä.
Kun kerron tästä, ihmiset katsovat kuin olisin ilmoittanut rakentavani sukellusveneen perunasta.
Välillä tuntuu, että Suomessa on erikoinen kansallinen refluksitauti: jos joku täällä yrittää jotain tarpeettoman kunnianhimoista, ihmisiä alkaa välittömästi närästää.
Suomessa saa olla kyllä idiootti, että lähtee yrittäjäksi. Onneksi meitä vielä muutama on.
Sitä paitsi.
Kuka tahansa voi menestyä Amerikassa.
Mutta moniko on menestynyt Kainuussa?
Suomi
