Petri 🏴‍☠️|🇫🇮 ♥️ 🇺🇦

The US is lifting sanctions against Belarusian banks and potassium, according to US Special Envoy John Cole. This is outrageous! Trump rewards aggressors, mass murderers, and dictators while blackmailing and insulting the victim, Ukraine. According to Cole, the restrictions against the Belarusian Ministry of Finance, the Belarus Development Bank, and Belinvestbank will be lifted. Furthermore, the Belarusian Potash Company and Belaruskali, the main producers of potash fertilizers, will be removed from the US sanctions list. The US Special Envoy stated that the lifting of the restrictions would be swift and noted that he had discussed this matter with officials from the Ministry of Finance before his visit to Minsk.

Tähän ei oikeasti liity mitään mysteeriä. Suomi ei ole ajautunut lähes kaksi vuosikymmentä jatkuneeseen kurimukseen siksi, että hallitukset olisivat hetkellisesti epäonnistuneet "vakauttamisessa", vaan siksi, että rakenteellinen heikkous on yritetty paikata veroilla, leikkauksilla ja kirjanpidollisilla tempuilla samalla kun reaalitalouden perusta on rapautunut ja suomalaiset jatkuvasti köyhtyneet. Demarit kehittelevät uusia menoja, vaaditaan lisää resursseja, organisaatioita, etuuksia ja hallinnollisia kerroksia, joista syntyy pysyviä intressiryhmiä. Kokoomus saapuu "vastuullistamaan" ja "vakauttamaan" järjestelmää, mutta ei pura rakennetta (korkeintaan marginaalisesti hidastaa sen kasvua). Rakenteeseen lisätään vähän markkinamekanismia, himmeleitä ja veroja säädetään jostain kulmasta. Lopputulos on joka tapauksessa aina sama: julkinen kone paisuu, rakenne monimutkaistuu, tuottavan sektorin sitruunoista puristetaan muutama tippa lisää mehua ja julkinen velka nousee. Räikkä liikkuu vain yhteen suuntaan. Jos talous ei kasva, väestö vanhenee, julkiset menot eivät juurikaan jousta ja tuottavuus ei nouse, velkasuhde nousee automaattisesti. Luottoluokittajan "yllättyminen" kertoo enemmän eurooppalaisesta teknokraattisesta ajattelutavasta kuin Suomesta. Kuvittelemme yhä, että kunhan tehdään "vastuullista finanssipolitiikkaa", numerot muuttuvat todeksi. Talous ei kasva, joten numerot eivät toimi. Suomessa on jo eletty vuosikymmeniä todeksi mallia, jossa työn, investointien ja riskinoton päälle kasataan veroja, sääntelyä ja räikkä, ja sitten ihmetellään, miksi yksityinen sektori ei hoida tehtäväänsä. Jatkuva julkinen velkaantuminen on Suomen degrowth-mallin looginen lopputulos. Ei Suomi näivety siksi, että Orpon, Marinin ja/tai Vanhasen hallitus olisi "mokannut", vaan siksi, että koko järjestelmä on rakennettu kuluttamaan enemmän kuin rapautuva reaalitalous pystyy sille antamaan. Keskustelu esimerkiksi veronkevennysten "oudosta ajoituksesta" on erikoista. Ongelma ei ole edes yksittäinen ajoitusvirhe, vaan se, että Suomessa tehdään edelleen linjauksia täysin merkityksettömillä systeemikyberneettisillä säädöillä tilanteessa, jossa tarvittaisiin paljon suurempia korjausliikkeitä. VER:n miljardi tai pari veroprosentin kymmenystä sinne tänne ei muuta sitä tosiasiaa, että Suomi on jumissa matalan kasvun, korkean (ja automaattisesti kasvavan) menotason ja heikon tuottavuuden ansassa. Kyse on siis lähinnä kiihtyneen alamäen hallinnasta, koska kukaan ei ole aidosti valmis pienentämään julkista puolta tai tarttumaan menoautomaatteihin. Järjestelmä ei selvästi kykene tähän, koska jokaisella on jotain saatavaa paisuneelta koneistolta. Markkinat eivät pakota nopeaan korjausliikkeeseen, koska monet seikat pehmentävät tilannetta. Poliitikkojen tehtävä on hallita köyhtymistä ja näivettymistä, joten vaikeita ratkaisuja lykätään jatkuvasti. Ulkomaailma ei pakota (vielä), joten sisäinen rapautuminen jatkuu. Suomessa on yritetty jo aika kauan jatkuvasti verottaa, säädellä ja hallinnoida itsemme talouskasvun taikamaton kyytiin. Rakenteellinen heikkous katoaa, kun uskomme itseemme, rohkaistumme kuluttamaan ja lähdemme asuntokaupoille. Entä jos kyse ei olekaan mistään massapsykologisesta häiriötilasta, vaan siitä, että tilanne on oikeasti aika paha?