Juha Marila

@HuhtasaariSaara Kas, Saara on palannut ryssän leiriin. Tuu hakeen leipäs päälle voita.

Konkurssin partaalla huojuva maa kaataa rahaa amerikkalaisten aseiden ostamiseen Ukrainalle – maalle, joka ei liity Suomeen millään tavalla. Ukrainan sota ei ole Suomen sota, eikä Suomella ole mitään velvollisuutta rahoittaa muiden konflikteja, varsinkaan kun Suomen talous on jo valmiiksi henkihieverissä. Onko mitään pöhkömpää kuin se, että Suomi, joka pitää itsensä pystyssä velkarahalla, pelaa suurvaltapolitiikkaa ja heittää veronmaksajien rahat toisen maan sotaan? Tämä on taloudellista ja strategista järjettömyyttä, joka osoittaa täydellistä piittaamattomuutta kansalaisten hyvinvoinnista. Prioriteettien pitäisi olla kotimaassa, ei ulkomaisten asekauppojen tukemisessa. #hölmölä

vastaiseksi

M-N:n hallinto oli julkaissut vetoomuksen, jota Valko-Venäjän edustaja oli toistanut YK:ssa. Vetoomuksessa pyydettiin, että maailman kansat eivät sallisi fennomaanisen Suomen vallata lisää "karelskien" alueita ja murhata heitä sukupuuttoon. "Fennomanian" määrittämistä ihmisarvon

Kannaksen sota II Moskova-Novgorod oli jo tilanteen alussa huomannut tämän hedelmällisen ristiriidan, jota se innokkaasti lietsoi ja käytti hyväkseen. Stolbovo ampui Leningradin alueen suojista raketteja ja lähetti ammusdrooneja Viipuriin, ja väijytti syrjäteillä suomalaisia

luonteesta.

edes korjaamaan väitteitä lausumistaan, ehkä pelon vuoksi – mutta sen lisäksi muutama jopa tuli uudelleen julkisuuteen niitten kanssa, käyttäen juuri tapahtunutta vahvistuksena väitteilleen Suomen ihmisoikeusrikkomusten pitkästä historiasta ja koko maan ja kansan epäilyttävästä

tällaiselle käytölle, mutta nämä vastalauseet eivät nousseet esille julkisuudessa – ne sopivat huonosti jo yhteisesti sovittuun narratiiviin Suomen “fennomaanisesta” kansanmurhaluonteesta ja kolonialistisesta pyrkimyksestä. Suurempi osa edellämainituista ei kylläkään vaivautunut

aiempina vuosikymmeninä innokkaasti Suomea samassa epäilyttävässä valossa kuvanneet suomalaiset vasemmistopoliitikot ja muutamat tutkijat, joiden väitteitä alettiin kaivaa esiin netin arkistoista ja levittää sitaatteina ja faktoina. Muutama heistä kiisti sanojensa oikeutuksen

verrattavasta pahuudesta menivät läpi sellaisinaan. Suomen kumppanuus 2. maailmansodassa natsi-Saksan kanssa nostettiin nopeasti esille (ja visusti vaiettiin Neuvostoliiton kumppanuudesta samaisen hirmuvallan kanssa hyökkäyssodan aloittajana). Tilannetta eivät parantaneet

ja natsismiin rinnastettavaksi tuhoaatteeksi vaadittiin vetoomuksessa myös. Vaatimukset kuulostivat järjenvastaisilta Suomessa, missä oli juuri koettu 2. maailmansodan jälkeen tuhoisin joukkomurha, mutta monissa maailman maissa väitteet suomalaisten natsismiin verrattavasta

avustajia - kohtaan, ja “siviilikohteiden” - eli Stolbovon materiaalivarastojen – tuhoamisia. Moskova-Novgorod oli saumattomasti operaation tasalla, ja todennäköisesti sekä operaation ideointi että suunnittelu- ja aseapu oli tullut suoraan sieltä. Jo ennen PV:n vastatoimien alkua

järjestelmällisen etsimis- ja tuhoamisoperaation protektoraatin alueella, ja onnistui pidättämään tai tappamaan kymmeniä stolbovolaisia lisää - mitä liike taas hyödynsi propagandassaan, kun se pääsi kuvaamaan sotilaiden toimia “siviilejä” - siis taistelijoita ja Stolbovon

siviiliuhreja tuli 1108. Jälkeenpäin tutkimuksilla – kiinniotettujen terroristien ja kuolleiden lähipiirin kuulusteluilla sekä viestiliikenteen seurannalla – saatiin selville, että suunnitelman kehittäjät ja merkittävä osa toteuttajistakin oli protektoraatin asukkaita. PV alkoi

uhreja oli kertynyt jo lähes tuhat. Stolbovolaiset linnoittautuivat rakennuksiin, joita tulitettiin luodein ja droonihyökkäyksin. Kolme päivää kestäneen taistelun jälkeen viimeinenkin stolbovolainen oli kuollut tai loukkaantunut ja otettu vangiksi. Suomalaisia ja muita

Asemalla ja sen ympäristössä he tappoivat jotakuinkin jokaisen ihmisen, joka alueelta löytyi, myös venäjänkieliset joita he syyttivät fennomaanien nöyristelystä, ja jatkoivat sieltä asemaseudun liikehuoneistoihin ja kerrostaloasuntoihin. Poliisin ja armeijan saapuessa paikalle

taistelijoita ja myötäilijöitä, jotka olivat aiemmin järjestäneet itselleen asevaraston Kouvolan rautatieaseman lähelle. Päästyään Kouvolaan terroristit noutivat rynnäkkökiväärinsä, sinkonsa ja kranaattinsa kätköstä, ja alkoivat silmittömän teurastuksen keskellä kaupunkia.

luki lauseita kuten “fennomaanit tuhottava (Фенноманьяки должны уничтожены)” tai “kolonialistit, menkää kotiinne (Колонизаторы,  домой)”. Joulukuun 5. päivä vuonna ‘38 tilanne kuitenkin muuttui. Viipurin juna-asemalta lähteneeseen junaan nousi satoja siviiliasuisia Stolbovon

tai ainakin asenteen, jonka mukaan suomalaiset olivat riistäjiä ja maa oikeastaan kuuluisi heille, “alkuperäisille” asukkaille – jotka olivat siis muuttaneet 2. maailmansodan lopun ja viime vuosien välillä alueelle. Viipurin talojen seiniin töhrittiin ajoittain graffiteja, joissa

oikeudettomasti maita Karjalasta, sekä kannakselta että Itä-Karjalasta vuosina 1920 – 1944. Karjalan protektoraatin venäläisperäinen väestö ei sanottavasti osallistunut Stolbovon propagandan levittämiseen tai terrori-iskuihin, mutta kylläkin hyväksyi hiljaisesti näiden toiminnan,

“valkosuomalaiset” - tai “fennomaanit”, kuten liike myös näitä kuvaamiaan valloitushaluisia ja kansalliskiihkoisia suomalaisia nimitti – olivat ajaneet venäläiset pois näiden historialliselta alueelta, tappaneet heitä massoittain vuoden 1918 “kansannousun” aikana, ja vallanneet

etenkin Karjalan protektoraatista puhuttiin fasistivalloittajien projektina, ja Suomen oikeutus olemassaoloon valtiona ylipäätään kyseenalaistettiin. Olihan maa ollut kauan – jotkin alueet pidempään, jotkin vähemmän aikaa - Venäjän imperiumin osa. Stolbovon mukaan