tommyHellsten

@KaiRsnen458642 Katsele sitä. Tule siitä tietoiseksi ja hyväksy. Älä tee vastarintaa, katsele vain. Silloin et enää ole se pahuus, olet se joka sitä katselee. Tietoisuus, koka ympäröi pahuuden, tulee voittamaan sen.

@tommyHellsten Mitä teen sillä pahuudella joka itsessä on. Se ilkeys, ja synkkä pahuuskin. Onko joku postiosoite minne voisi vaikka pieninä annoksina mustaa ja tummaa lähettää. Postimerkin ostosta käsittääkseni saa jo jonkun valopisteen.

Jollet näe pahuutta itsessäsi, näet oman pahuutesi muissa. Tuomitset muissa sen mitä et itsessäsi kohtaa.

@_Vatanen_ Maailmassa on vain kahdenlaisia ihmisiä. Niitä jotka ovat tietoisia pahuudestaan ja niitä, jotka eivät vielä ole. Ongelma ei siis ole pahuutemme vaan se, ettemme näe sitä itsessämme. Silloin nimittäin sijoitamme sen muihin.

@tommyHellsten Eli on vain pahoja ihmisiä. Kun olet päätynyt näin nerokkaaseen filosofiseen lopputulokseen, miksi edes tehdä mitään hyvää? Kaikki ovat pahoja, ihan sama mitä tekee.

Ei haittaa, jos hyvää tehdessäsi koet omahyväisyyttä, edellyttäen että tiedostat sen. Ongelma ei ole raadollisuutemme, vaan se, ettemme näe sitä.

Jollet pysähdy ja kohtaa varjoasi, se paisuu elämänvalheeksi ja haukkaa sinut lopulta kokonaan. Käännä katseesi sisimpääsi ja katsele pimeyttäsi. Hyväksy se äläkä tuomitse. Näin eheydyt ja astut todellisuuteen. Näin astut rakkauteen.

@Pol_Potti Kiitos luottamuksesta. En koe olevani kovin syvästi paneutunut kyseiseen aiheeseen, joten en varmaan ole otollinen keskustelukumppani sinulle. Mutta jos muuten kaipaat keskustelua voit varata ajan tästä: annika.vilkki@wisdomhouse.fi

@tommyHellsten Täytyykö varata aika jos haluaa vaihtaa kanssasi ajatuksia kanssasi? Laitoin tämän viestin syvästä kunnioituksesta, toiveena olisi vaihtaa ajatuksia kolminaisuudesta, joka on lähinnä mielemme heijastuksia. Kuvittelen, että olet paneutunut asiaan säännöllisen epäsäännöllisesti.

Intelligence is at it’s best when it humbles itself and turns into wisdom. Thinking is at it’s best when aligned with awareness.

Älykkyys on parhaimmillaan silloin, kun se on nöyrtynyt viisauden edessä, ja ajattelu on parasta silloin, kun se hiljenee intuition edessä.

Intuitio on sen tietämistä mitä ei voi tietää. Rohkeus on sen tekemistä mitä ei voi tehdä.

Ihmeet eivät aina ole yhtäkkisiä ja dramaattisia. Usein ne ovat prosesseja jotka etenevät hitaasti mutta määrätietoisesti. Emme näe niitä kun katsomme väärään suuntaan.

Muille menevä hyvä on uhka sille, joka ei salli hyvää itselleen. Seurauksena on kateus ja toisen menestyksen sabotointi. Kun sallii itselleen hyvää voi iloita myös toisen menestyksestä ja jopa tukea toista menestymään.

Meidät on taas valittu maailman onnellisimmaksi maaksi, mutta meidän näyttää olevan vaikea sitä ymmärtää. Jos aina fokusoi siihen mitä meillä ei ole, ei lopulta näe mitä meillä on. Kun emme näe mitä meillä on, emme voi kokea kiitollisuutta siitä mitä meillä on.

Our problem is not Donald Trump. We are the problem ourselves because we adjust and tolerate. One way to adjust is to make these endless jokes about him. That’s tragic and that’s stupid.

@EpicClipVault 😂

Whoever did this deserves a raise.

Äärimmäinen ja epätoivoisin ”hyvyyden” muoto on tietysti sota. Jolla on eniten tuhovoimaa on se jolla on eniten hyvyyttä ja joka siis voittaa sodan. Paha on se joka häviää sodan. Väkivalta on siis äärimmäistä hyvyyttä tämän logiikan mukaan.

Kaikkein vaarallisin muoto pahuutta on se, joka on kuroutunut irti hyvyydestä. Se on eräänlainen hyvyyteen syntynyt pullistuma, jossa ei enää nähdä omaa pahuutta vaan siirretään se muihin. Syntyy oikeassa olemisen vaarallinen lahko.

Arvaapas kumpi toteamus on totta: Uskon, jos näen. tai Näen, koska uskon.

Joka katsoo valoon, täyttyy valosta. Joka katsoo pimeyteen, täyttyy pimeydestä. Meillä on mandaatti valita se mihin fokusoimme ja mihin emme.

Valta ilman vastuuta on väkivaltaa tai mielivaltaa. Vastuullinen valta sitävastoin on vaikutusvaltaa.

@JHirvisaari @hyracoidea_ Kiitos. Olipa loistavaa opastusta. Helpottaa kun saa kiihkotonta tietoa ja saa kuulla rohkeaa puhetta kaiken hyvesuitsuttamisen keskellä. Tässä oli todellista moraalista johtajuutta. Kiitos.

@hyracoidea_ Olipa asiallista ja asiantuntevan oloista, kiihkotonta ja ymmärrystä lisäävää ja vaikuttavaa tekstiä, helposti jaksoin lukea.

Jääkiekkoilija kieltäytyi käyttämästä pride-paitaa. Itse transseksuaalina pakko nostaa hattua ja kiittää suoraselkäisyydestä. Kiitos, että kieltäydyt siitä! Valtaosa kansasta ei nimittäin ole tajunnut nyk. "sateenkaariliikkeen" todellisesta rakenteesta yhtään mitään. Minäpä selitän. Mutta yhteenveto on tämä: Me emme halua nähdä niitä helvetin sateenkaarilippuja yhtään missään. Niiden näkeminen tuntuu vähän samalta, kuin natsilippujen käyttö olisi normalisoitu. Ne herättävät pelkästään aivan pohjatonta surua ja yksinäisyyden tunnetta, kun joudumme katsomaan hiljaa sivusta kuinka ihmiset vaativat ja juhlivat näiden symbolien käyttöä, vaikka nykyisin nuo liput ovat nimenomaan aktiivisimmin transseksuaaleja sortavan liikkeen käyttämä symboli. He eivät ole meidän puolellamme, vaan toimivat aktiivisesti meitä vastaan, samalla käyttäen meiltä varastettua narratiivia, kieltä sekä mainetta törkeästi hyväkseen. Sateenkaariliike ei ole sama kuin homoseksuaalit tai transseksuaalit ihmisinä. Sateenkaariliike on aivan erillinen ja hyvin spesifi äärivasemmistolainen ideologia joka väkisin ja myös meiltä kysymättä sisällyttää meidät omaan ideologiaansa niin kuin he muka puhuisivat "neutraalisti vain ihmisistä jotka ovat transseksuaaleja, ristiinpukeutujia, tai homoseksuaaleja". Näin ei ole. Ensinnäkään sateenkaariliike ei ikinä ole ollut transseksuaalien asioita ajava liike, vaan siinä oli alun perin kyse homoseksuaalien tasa-arvosta lain edessä, ja meillä on aivan eri ongelmat ja tavoitteet. Homojen oikeudet koskettavat transseksuaalia ainoastaan siinä tapauksessa, jos hän transitioiduttuaan oikeasti näyttää olevan homosuhteessa, eli ulkomuodostaan ja yhteiskunnallisesta sukupuolestaan johtuen siis saisi osakseen samaa kohtelua kuin sellainen homo joka ei ole transseksuaali. Historiallisesti sateenkaariliike ajoi homojen ja lesbojen tasa-arvoa ja oli ihmisoikeusliike, mutta viimeisen 10 vuoden aikana sen sanoma ja tavoitteet ovat muuttuneet täysin, ja nykyisin se sekä purkaa jo olleita homojen ja transseksuaalien oikeuksia, että aktiivisesti pyrkii häivyttämään näiden ihmisryhmien määritelmät korvatakseen nämä omilla ideologisilla käsitteillään. Kun me yritämme vastustaa tätä määritelmien häivyttämistä, kuten sitä että he ovat julistaneet transseksuaali ja homoseksuaali -sanat "vanhananaikaisiksi ja loukkaaviksi sanoiksi joita ei tule käyttää" (!?), saamme vastaan heidän raivonsa, sumutuksensa, ja seuraavaksi heidän ahkerat kultistisiskonsa äkkiä raportoivat transseksuaalien puheenvuorot "vihapuheena" ja "transfobiana", kun emme halua tulla sotketuksi heidän transvestiittitouhuihinsa ja tiedevastaiseen sekoiluunsa. Se ei ole ihmisoikeuksien edistämistä, vaan kolonialismia ja vähemmistöryhmien narratiivin ja tunnistettavuuden pyyhkimistä pois. Se että joku ei osallistu "prideen" tai käytä niitä sateenkaaripaitoja ei siis edes liity millään tavalla siihen tukeeko homoja tai transseksuaaleja, vaan se vain tarkoittaa sitä että ei laumasieluisesti osallistu tukemaan tuota äärivasemmistolaista kulttia. Jokaisen omilla aivoilla ajattelevan ihmisen ja erityisesti vähemmistöjen ihmisoikeuksista välittävän ihmisen pitäisi tehdä niin. Haluan nähdä tätä lisää. Lakatkaa tukemasta sateenkaariliikettä, se joutaa pakkoeläkkeelle taannuttuaan täysin seniiliiksi, eikä sovellu enää kuskiksi. Varsinkin meistä transseksuaaleista nykyinen sateenkaariliike levittää aivan silkkaa disinformaatiota, ja esimerkiksi muutaman vuoden takainen "translaki" ei liittynyt millään tavalla transseksuaaleihin vaan transvestiitteihin. Se jyrättiin läpi aivan törkeillä valheilla ihmisten kiltteyttä ja tietämättömyyttä hyväksikäyttäen, sellaisten ihmisten toimesta jotka eivät tiedä transseksuaalien todellisuudesta tai edes hoitojen sisällöstä ja hormonihoitojen ja leikkausten seurauksista yhtään mitään. Ja nämä lampaat uskoivat joka sanan, koska pitää olla "solidaarisuuden vuoksi" hyödyllinen idiootti joka levittää mitä tahansa. Kyllä naiset vaan ovat niin petollisen taitavia tunnemanipuloimaan. Näin sateenkaariliike muuttui täysin: Kun länsimaissa seksuaalinen tasa-arvo laissa käytännössä saavutettiin, suuri osa homoseksuaaleista ei katsonut enää tarvetta jatkaa aktiivista protestoimista, ja he jättivät organisaatiot suunnaten elämään elämäänsä. Sen maineikkaan mutta hylätyn sotalaivan sai vapaasti vallata uusi porukka: äärivasemmistolaiset feministinaiset sekä transvestiittimiehet. He muodostivat uuden äärivasemmistolaisen ideologian, transgenderismin. Transgenderismi pohjautuu järjestäytyneelle transvestismille sekä 90-luvulla naistutkimuksesta syntyneelle nk. queerteorialle. Queer kapinoi kaikkea normatiivista seksuaalisuutta ja sukupuolisuutta vastaan, ja haluaa purkaa naisen, miehen, sekä sukupuolen käsitteet. Mutta kun ne puretaan, sillä on suora vaikutus myös näille käsitteille perustuville asioille, eli siinä tullaan myös väkisin purkaneeksi mm. mitä tarkoittaa olla homo tai hetero, mitä ovat naisten oikeudet, tai mitä on olla transsukupuolinen. Transgenderistit ovat nyt vallanneet länsimaissa kaikki entiset seksuaalista tasa-arvoa ajaneet liikkeet, ja käyttävät törkeästi hyväksi näiden symboleja, kieltä, sekä imagoa "hyvää tekevänä ja tasa-arvoa ajanvana ihmisoikeusjärjestönä". Ymmärtäkää tämä: transgenderistien liikkeen ytimessä on systemaattinen kielen hämmentäminen, toisten ihmisryhmien narratiivien vääristeleminen, hyväntekijänä esiintyminen, ja narsistinen kateus jonka takia he suhtautuvat sortamiensa ihmisryhmien tarpeisiin täysin piittaamattomasti. Heidän tavoitteensa on purkaa kaikki seksuaalisuuteen liittyvät normit ihan vain anarkistimielessä. Ja valitettavasti, koska queerteoria tuolla samalla logiikalla mm. puolustaa jopa pedofiliaa, ideologian levittäytyessä yhteiskuntaan valtavirtana viimeisen 10 vuoden sisällä, ovat nyt myös ihan oikeasti vaaralliset seksuaalirikolliset sekä äärimmäisiä fetissejään toteuttavat ihmiset saaneet yhtäkkiä mallin, että heidän tyypillisesti yhteiskunnassa syystäkin paheksutuille touhuilleen olisikin nyt yhtäkkiä tarjolla tällainen sateenkaariklubi jossa kaikki erikoinen seksuaalisuus ja fetisismi on "hienoa moninaisuutta". He ottavat tähän aseekseen "trans" -sanan, eli jos joku Riitta-Petteri joka tykkää runkata pitsipikkareihin pukeutuneena ja katsella pikkupoikia vain sanoo olevansa transnainen, hänestä tulee heti pyhä ja suojeltu, muka syrjitty vähemmistöläinen jolle täytyy antaa sellaisten heikossa asemassa olevien vähemmistöryhmien erityisoikeudet, mitkä hänelle eivät ominaisuuksiensa perusteella millään tavalla kuulu. Ja kun kaikki sanojen merkitykset sotketaan ja meidän sanojamme käytetään viittaamaan aivan vääriin ilmiöihin, kansa nyt sitten lopulta tosiaan luulee että nämä fetisseihin mieltyneet ja kaikkien rajojen poistamista kannattavat Riitta-Petterit olisivat jonkin sortin transseksuaaleja joiden "ihmisoikeuksia rikotaan" jos he eivät voi pelkällä ilmoituksella päästä tekemään ihan mitä huvittaa. Lisäksi porukka nyt luulee ihan tosissaan että tuo sateenkaariliike olisi sama asia kuin homo- ja transseksuaalit ihmisinä. Transseksuaalisuudessa, transitiolla hoidetaan hyvin spesifiä oireistoa, jossa se hoidettava sairaus on nk. kehodysforia. Kyse on siitä, millä tavalla transseksuaalisen henkilön aivot prosessoivat aisti-informaatiota omasta kehosta, ja sukupuolipiirteet aiheuttavat vahvaa ristiriitaa ja ahdistusta. Tämä ei vaadi yhtään mitään pseudotieteellisiä selityksiä jostain "väärään kehoon syntymisestä", "eri olennon aivoilla syntymisestä", "sukupuolitetuista sieluista", tai siitä että jollakin muka voisi olla sisällään joku valmiiksi kehittynyt sellaisen olennon identiteetti jonka kehoa henkilöllä ei ole, ja jonka kokemuksia hänellä ei sen kehon puuttumisen takia ole voinut olla. Transseksuaalisuuden määritelmä ei siis millään tavalla vaadi tunnetun biologian, lääketieteen, eikä fysiikan lakien muuttamista, vaan kaikki tuo paska on peräisin transgenderistien fantasioista, eikä se liity tähän mitenkään. Meillä on vakavasti elämää haittaava dysforiaoireisto, vahva samaistuminen ja tarve elää vastakkaisen sukupuolen asemassa, sekä vastakkaiselle sukupuolelle luontevasti soveltuva persoonallisuus. Jokainen perusjärkevä ihminen ymmärtää, että persoonallisuus ja sukupuoli ovat kaksi eri asiaa. Kun dysforiaa sitten aletaan transseksuaalilla hoitamaan kehoa muuttamalla, vastakkaisen sukupuolen näköiseksi muuttuva ulkomuoto tulee siis luontevasti vaikuttamaan loogiselta hänen persoonansa kanssa, ja tämä yhteensopivuus aktiivisen transition loppupuolla ja pitkällä aikavälillä johtaa vähitellen vastakkaisen sukupuolen identiteettiin kehityymiseen viimeisenä vaiheena. Tämä johtuu siitä, että alkuperäisen geneettisen sukupuolen kehollinen, psyykkinen, sosiaalinen sekä yhteiskunnallinen todellisuus jäävät yhä kauemmas menneisyyteen eivätkä enää ole läsnä nykypäivässä. Kokemusmaailmamme sekä kehotunnusta että vuorovaikutustilanteiden sekä yhteiskunnallisen aseman osalta muuttuvat enemmän samanlaiseksi kohdesukupuolen edustajien kanssa, jonka vuoksi siirrymme elämään vastakkaisen sukupuolen asemassa. Haluaisin teidän ymmärtävän, että historiallisesti, transseksuaalit ovat aina olleet transvestiiteille jonkin sortin idoleita ja fetissin kohteita. He samaan aikaan himoitsevat meitä ja haluavat olla kuin me, mutta samaan aikaan he kokevat syvää häpeää siitä mitä itse ovat. Jos heitä rajoitetaan tai yritetään tehdä eroa sille että me olemme kaksi hyvin eri ryhmää, tuo jumalointi unohtuukin heti, ja he purkavat narsistisesta kateudesta kumpuavan vihaansa meihin. He eivät oikeasti ole kiinnostuneita meidän oikeuksistamme ja hyvinvoinnistamme, vaan siitä, että he itse pääsisivät elämään fantasiaa ja roolileikkiä jonkinlaisessa transseksuaalicosplayssa. Tämä johtuu siitä, että he ajattelevat muidenkin ihmisten suhtautuvan heidän ihailun kohteeseensa sillä tavalla kuin he itse, eli he kuvittelevat että tähän asemaan "pääseminen" vaikka väkisin ja pinnallisessa valeasussa toisi heille ihailua ja jumalointia, poispääsyn häpeästä. Se on aivan helvetin häiriintynyttä fetisointia, ja se myös täysin sivuuttaa sen tosiasian että transseksuaalinen dysforia on itsessään traumaattinen kokemus. Meidän hoitomme tavoite ei todellakaan ole "tuntea euforiaa" niin kuin transgenderistit propagandassaan väittävät, vaan sen tavoite on hiljentää hermoston ahdistusta luovat ristiriitasignaalit niin että meillä olisi vain rauhallinen ja neutraali olo. Vertaa tätä siihen, että jotkut käyttävät opiaatteja selviytymiselle välttämättömän leikkauksen jälkeen lievittääkseen kipua, kun puolestaan joku toinen joka ei kärsi mistään vammasta käyttää niitä ihan vain saadakseen euforisen olon. Yksi on sairaudenhoidollinen syy, ja toinen on lääkkeen väärinkäyttöä huumeena. Transgenderistit vaativat meidän hoitoja ja asemaa itselleen nimenomaan tällaisessa väärinkäyttötarkoituksessa, hakiessaan euforian tunnetta siitä että pääsevät toteuttamaan fetissiään roolileikin muodossa, sekä käyttämään valtaa ylittämällä rajoja. Äärivassarin ahdistushan pohjautuu kokemukselle vaikutusvallan puutteesta. Transgenderismin räjähtäessä sometrendinä noin 10v sitten, yhteiskunnasta on tässä ajassa tullut transseksuaaleille äkkiä turvaton ympäristö. Transseksuaalin lopullinen tavoite on päätyä integroitumaan yhteiskuntaan ja elää miehenä tai naisena. Sen sijaan transgenderistin lopullinen tavoite on vain "päästä olemaan trans". Heillä ei ole halua sopia yhteiskunnan järjestykseen koska lokeroihin sopeutuminen on heille uhka. Heille "transeus" on vain huomioshow jossa käytetään meidän kehotraumaamme kuin karnevaaliasua, ja kerätään sillä huomiota, empatiaa, sponsoreita ja näköjään jopa lakimuutoksia. Transseksuaalit puuttuvat tästä keskustelusta kokonaan, kahdesta syystä: 1) Transseksuaalisuus on aivan yhtä harvinaista kuin ennenkin, eli meitä on edelleen todella vähän, ja nyt käytännössä kaikki "trans" mitä näette mediassa on transgenderismia eli äärivasemmistolaista järjestäytynyttä transvestismia 2) Koska tavoitteemme on jättää transvaihe aktiivisen kehomuutoksen jälkeen taakse ja elää mahdollisimman normaalia elämää ilman että transeutta tarvitsee enää mitenkään ajatella muuta kuin terveydenhuollossa ja deittimaailmassa, me voimme saavuttaa tasa-arvoisen aseman vain sillä että arjessa pidämme taustan omana tietonamme. Meidän henkilökohtaiset traumamme ja sairaskertomuksemme eivät kuulu ulkopuolisille millään tavalla. Juuri transseksuaalisuuden takia emme ole siinä asemassa, että voisimme käyttää kasvojamme ja nimiämme osallistumaan tähän keskusteluun ja tekemään oikaisuja. Olemme menettäneet kontrollin omasta tarinastamme. Ja kun me emme pysty tätä tekemään, valtaajat ovat vääristäneet narratiivimme, kieltäneet meitä tarkoittavien sanojen käytön, ja esiintyvät meinä vaatien yhteiskunnalta asioita jotka eivät pelkästään ole täysin aiheen vierestä ja meille epärelevantteja, vaan usein myös täysin meidän etujemme vastaisia. Esimerkiksi "transnäkyvyyden lisääminen" on täysin tarpeidemme vastaista, koska turvallisuutemme ja tasa-arvomme on aina perustunut nimenomaan siihen, ettei meistä puhuta, eikä kehojamme esitellä kuriositeettina. Tarvistemme rauhaa, emme huomiota. Kun transgenderistit ovat sotkeneet narratiivin ja levittävät kuvaa kuin tässä olisi kyse jostakin iloisesta ja ylpeyttä herättävästä lifestylevalinnasta, ihmiset eivät käsitä ollenkaan kuinka raskas prosessi tämä todellisuudessa on. Transitiosta pelkästään fyysinen muutososuus kestää n. 7-10 vuotta, ja sen ulkokuoren lisäksi on vielä se kaikki ulospäin näkymätön psyykkinen prosessointi, kasvu, ja se kuinka tämä kaikki joudutaan käymään syvässä yksinäisyydessä ilman psyykkistä tukea. Se että lähipiiri ei hyväksyisi asiaa ei ole valtaosalla mikään ongelma, vaan todellinen pääongelma on se tosiasia, että transitioon lähtiessä transseksuaalin sosiaaliset piirit tyypillisesti supistuvat ihan vain siksi koska ihmisillä on tapana kaikota kun he havaitsevat jotakin vaikeaa mitä eivät ymmärrä, tai kun transitiossa oleva kaveri ei olekaan enää pelkkää hauskaa ja rentoa seuraa vaan käy läpi hyvin vaikeita tunteita ja on tarvitseva. Kun tuo pitkä fyysinen aktiivinen transitiovaihe viimein on ohi ja siten identiteetin kehityskin on hyvin saatu vakiinnutettua kohdesukupuolen raiteille, transition loppupuolella transseksuaalin on alettava uudelleen rakentamaan mahdollisesti supistunutta sosiaalista piiriään, ja sitä myötä irtauduttava aktiivisen hoidon aikana relevantista "transidentiteetistä", ja uskaltauduttava muihin, paljon tärkeämpiin identiteetteihin. Mies, nainen, kumppani, ystävä, asiantuntija, ammattilainen, harrastaja, ja niin edelleen. Niitä ihan normaaleja identiteetin osia jotka määrittävät ihmisiä paljon enemmän kuin mikään yksittäinen diagnoosi. Diagnoosista ei ole tarkoitus tehdä identiteettiä. Kun melkein 20 vuotta sitten lähdin diagnosoitavaksi, yhteiskunta oli silloin erilainen: kukaan ei ajatellut transihmisiä, niistä ei puhuttu, ne eivät olleet esillä missään, eikä transitiota mainostettu ja tarjottu kuin se olisi vain elmäntyylivalinta muiden joukossa. Sateenkaariliike ei ollut näkyvästi missään muualla, paitsi homoseksuaaleille suunnatuilla klubeilla, tapahtumissa ja muilla verkostoitumisalustoilla joissa ovelta saatoit löytää homojen tasa-arvoliikettä edustavan sateenkaarilipun. Ne jotka kärsivät dysforiasta löysivät itse tiensä suljettujen ovien takana oleviin pieniin ja yksityisiin tukiryhmiin joille tiedonsaantimme nojasi. Kuten sateenkaarijärjestöt, myös kaikki tukiryhmät ovat nyt tulleet transgenderistien valloittamaksi ja muuntamaksi, ja he ovat kateellisella aggressiollaan häätäneet varsinaiset transseksuaalit pois. Me olemme nyt täysin ilman yhteyttä vertaistukeen sekä siihen ainoaan lähteeseen josta saatoimme saada tietoa omasta terveydenhuollostamme – joka muuten jatkuu koko elämän ajan, eikä rajoitu pelkästään diagnosointihetkeen tai siihen vuosikymmeneen kun kehon sukupuolipiirteet vielä aktiivisesti muuttuvat. Kun lähdin transitiohoitoon, se oli diili, jossa sitouduin transitioitumaan elämään miehenä ja sopeutumaan siihen yhteiskuntaan, joka yhteiskunta oli. Joukkoon sopeutuminen oli siis minun omalla vastuullani, eikä minulle olisi tullut mieleenkään sanella yhteiskunnalle että minusta pitäisi käyttää sellaisia sanoja tai minua pitäisi kohdella sellaisella tavalla, jotka eivät ole intuitiivisesti linjassa sen kanssa miten ihmiset näkevät minut. Lopulta minua alettiin kohtelemaan miehenä, ei siksi että olisin käskenyt, vaan siksi, koska ihmiset spontaanisti havaitsivat miehen, riippumatta siitä mikä heidän henkilökohtainen mielipiteensä transseksuaalisuudesta on. Nyt oli tarkoitus päästä siihen viimeiseen vaiheeseen, kun konkreettisesta vaikeasta vaiheesta olisi selvitty yli, ja pääsisi myös psyykkisesti toipumaan ja palaamaan täyteen elämään. Mutta nyt meillä onkin yhtäkkiä vastassamme tämä lippuhelvetti ja valheiden mylly joka suoltaa koko ajan lisää propagandaa ja valheita, jotka eivät millään tavalla edusta meidän kokemustamme ja todellisia tarpeitamme. Koko se yli vuosikymmenen eletty kokemus karnevalisoidaan ja väännetään joksikin vastenmieliseksi teatteriksi sellaisella valhefrekvenssilla, että se ei jää kauas Trumpista. Yhtäkkiä tuntuu siltä, että se lopputavoite jonka melkein kaksikymmentä vuotta sitten tähän lähtiessäni otin, on tuhottu. Sitä yhteiskuntaa ei enää ole. Täällä ei ole enää mitään turvallista paikkaa missä saisimme toipua rauhassa, palautua tasapainoon ja normaaliuteen. Joka helvetin tuutista tulee trans sitä, trans tätä, sateenkaari sitä, sateenkaari tätä. Se pakottaa huomion aina uudelleen siihen että minä olen transseksuaali, ja sitä kautta myös vie mielen kaikkiin niihin asioihin mitä siihen liittyy: Kaikkiin niihin kokemuksiin dysforiasta kun on kehossaan kauhusta ja inhosta jäätynyt. Minun asemaani kuinka sekä miehet että naiset nyt saalistavat kehoani joko seksuaalisiin tai poliittisiin hyväksikäyttötarkoituksiinsa vain koska minun oli hoidettava dysforiaani. Kaikkeen siihen yksinäisyyteen jota olen kokenut kun niin terveydenhuolto kuin ihmisetkin ovat kääntäneet selkänsä minulle silloin kun olisin todella tarvinnut tukea ja kuulluksi tulemista. Ja nyt myös kaiken tämän lisäksi siihen, kuinka transgenderistit ovat aggressiivisesti hiljentäneet meidät, varastaneet narratiivimme, muuttaneet määritelmämme, sotkeneet terveydenhuoltomme ja tieteellisen tutkimuksen, tunnemanipulointia ja kiristämistä käyttämällä aivopesseet yhteiskunnan uskomaan fantasioitaan. Vain vuosikymmenessä vasemmistolaiset tekivät yhteiskunnasta transseksuaalille sosiaalisesti turvattoman, ja tulevaisuudesta näköalattoman. Pelkään, ettei tällaisessa yhteiskunnassa ole enää mahdollista elää transseksuaalina. Se ei onnistu jos meille ei anneta mahdollisuutta toipua, vaan kehomme on poliittinen pelinappula. Nyt meidän koko määritelmämme poistetaan. Poliittisen vaikuttamisen takia, nyt tulee voimaan uusi tautiluokitussysteemi joka ihan kirjaimellisesti lopulta poistaa meidän määritelmämme, ja sen jälkeen millään ei tule enää virallisesti olemaan mitään väliä. Kaikki ongelmat joita meillä oli päästetään vapaapudotukseen, ja esimerkiksi meitä hoitavat lääkärit tulevat ymmärtämään meidän kehojamme ja oireenkuvaamme vielä vähemmän koska "transsukupuolisena" esiintyvä sekalainen sakki on aivan muuta porukkaa ihan muine ongelmineen. Olen jo nyt joutunut tilanteeseen, jossa lääkäri on antanut erittäin haitallista hoitoa ihan vain siksi koska ei tuntenut transseksuaalin oireenkuvaa tai sitä miten transitioituneen keho toimii, kun Seta on vain levittänyt sitä propagandaa että tässä olisi vain kyse jostain "identiteetistä". Tuntuu että mikään yhteiskunnan kolkka ei enää ole sateenkaaripropagandaton turvapaikka. Missään ei enää taata, että minua ei väkisin vedetä aina menneisyyteen ja pakoteta tiedostamaan transeuttani ja ajattelemaan transasioita. Tuo on täysin saastuttanut mieleni, ja tuntuu että ainoa tapa suojella mielenterveyttäni on kohta erakoitua johonkin missä kukaan idiootti ei tunge sitä propagandaa minulle, vaan saan keskittyä normaaliin elämään. Paitsi että en voi elää normaalia elämää, jos en voi olla osa normaalia yhteiskuntaa. Sateenkaariliike on tehnyt meistä kodittomia ja suojattomia, ja kun transseksuaalin määritelmä poistetaan propagandan pitkän väännön jälkeen myös medikaalisista teksteistä, meidän identiteettiämme (= tunnistettavuutta jonka perusteella ihmisryhmän oikeudet tai esimerkiksi hoito määräytyvät) ei tule myöskään lain mukaan olemaan olemassa. Meidät pakkoliitetään osaksi sortajiemme ryhmää, koska nämä wokeuskovaiset naiivisti uskovat inkluusion olevan vain ja kaikessa hyvä asia, vaikka oikeasti se vain johtaa siihen että mikään ei tarkoita mitään, ja jokainen mukaan pakkoliitetty joutuu kärsimään niiden muidenkin perseilystä sitten kun sille touhulle aletaan laittamaan rajoituksia. Olisin mm. halunnut lähteä opiskelemaan uuden ammatin, mutta nyk. elämäntilanteessa minulla on niin suuri kaipuu vain normaaliuteen ja uuden sivun kääntämiseen, että yliopistojen wokeentuminen saa minut kääntymään pois: Nyt en yksinkertaisesti jaksa kohdata sateenkaaripaskaa niin läheltä. Pelkään että lopulta vain räjähtäisin jollekin luokalliselle vassarimuijia, ja tulisin kertoneeksi taustani. En vain pystyisi katsomaan sitä, kun ympärillä tuputetaan sitä oksettavaa hyvesignalointia joka on muka minua varten, mutta minun täytyisi sekä teeskennellä että asia ei koske minua, että, kieltäytyä niistä mutta niin ettei minua oleteta transfoobikoksi, homofoobikoksi tai oikeistolaiseksi, niin kuin ihmiset haluavat helposti väittää heti jos joku ei tanssi tuon kultin pillin mukaan. Pyydän, lopettakaa jo. Sateenkaarijuttuja tulee aivan kasuaalisti milloin mistäkin. Tämän jääkiekkojutun ja yliopistojen lisäksi huomio on kiinnittynyt myös mm. sateenkaarijuttuja sokeasti levittäneisiin tahoihin. Mm. koulukirjoihin "raskaana olevan miehen" muodossa propagandaa ja transseksuaaleista tällaista valheellista kuvaa levittänyt @OtavanKirjat. Queer-ideologiaa vaativille ja sitä olevinaan transihmisten oikeuksina levittäneelle porukalle somessaan alustan antanut @TeostoOfficial. Hiljattain transgenderistien erittäin vastuuttoman ja harhaanjohtavan autismia ja transasioita käsittelevän artikkelin jakanut @Autismiliitto. @Hus_fi lastenpsykiatriaa edustavan Facebook-tilin kuvana on sateenkaarilippu vaikka ollaan maaliskuussa eikä edes esimerkiksi kesän pride-viikolla, ja vaikka julkisen terveydenhuollon laitoksen ei todellakaan pitäisi käyttää mitään puoluepoliittisia tai ideologisia symboleja. Erityisen ironista tästä tekee se, että nyk. sateenkaariliike kuitenkin edustaa ja vaatii nimenomaan tieteell. tutkimuksen vastaisia menettelytapoja. Eipä herätä luottamusta! Sitten on koulut, monet firmat, ulkoilmaelämä, sovellukset, lomakkeet jne., ja tämä narratiivi on leivottu nyt niin oletuksena sisään vasemmalle nojaavien valtavirtamedioidenkin viestintään, ja he toimivat transgenderistien torvena täysin kritiikittömästi. Kilttejä ihmisiä on helppo manipuloida taipumaan paineen alla tekemään mitä muutkin, tai sitä mitä narsisti hylkäämisen tai koston uhalla milloinkin vaatii. Kaikki siis liittyvät näihin hyvesignalointikarnevaaleihin nostaakseen omaa imagoaan ja välttyäkseen vaikealta rajojen asettamiselta, kun haluavat kiilottaa omaa asemaansa. Kai se on, kun transgenderistit manipulatiivisesti esittävät asian asetelmalla "oletko meidän vai pahojen puolella?". Kuka nyt haluaisi tieten tahtoen tulla nähdyksi "pahojen puolella", jos se noin sanotaan? Mutta se on vain tunnemanipulointia, propagandakieltä. Sateenkaarisponsorit kuvittelevat viestinnällään kertovansa seksuaalivähemmistöille olevansa meidän puolella, mutta tosiasiassa tuota propagandaa levittävät tahot vain viestivät erityisesti meille transseksuaaleille, että he eivät ainakaan tiedä mitä täällä tapahtuu, että heiltä ainakin puuttuu arviointikyky, ja että myös heitä meidän kannattaa välttää jos haluaisimme vain toipua rauhassa normaaliin elämään. Ketä täältä jää jäljelle? Missä meillä on yhteiskunta, jossa on lupa päästä traumasta yli? Herätkää nyt jo tähän tosiasiaan, että nykyinen sateenkaariliike on vain troijalainen hevonen, joka käyttää historiallisen sateenkaariliikkeen vaatteita jotta sen todellinen häpeä jäisi ihmisiltä hoksaamatta. Se ei ole mitenkään se sama liike mikä se on joskus ollut, koska vaihtuneen väen mukana vaihtuivat myös tavoitteet ja perusarvot. Sinä et ole trans- tai homofoobinen sillä perusteella, jos kieltäydyt sateenkaaripropagandasta. Jättämällä ne symbolit pois tilanteista joissa ei ole tarvetta julistaa seksuaalista suuntautumista noin muutenkaan, autat sillä erityisesti meitä transseksuaaleja, ja annat muille tärkeää mallia siitä että myös he voivat valita olla tukematta sateenkaariliikettä. Ihmiset ovat laumasieluja, he eivät uskalla sanoa ei elleivät he näe muidenkin tekevän niin. Jos joku kaipaa lisätietoja, lähteitä, tai lisää lukemista mahd muidenkin tahojen kirjoittamana, kysy pois. Jakamalla tämän, autat.