Sami Fält

Meidän päähämme taotaan sellaista mantraa, että Suomi olisi korruption vastainen globaali mallioppilas. Virkamiehet ovat niin pyhiä, että he loistavat pimeässä, eikä poliisi ottaisi vastaan edes pitkävetovinkkiä. Silti tavallinen veronmaksaja tuntee lompakossaan ja vatsanpohjassaan, että jokin mättää. Suomessa ei tarvita kirjekuoria. Suomessa korruptio on digitalisoitu ja institutionalisoitu. Valtio imee ennätysluokan verot, kierrättää ne satojen hyvää tarkoittavien yhdistysten ja säätiöiden kautta, joista kuinka ollakaan, osa rahoista valuu takaisin puolueiden vaalikassoihin. Mökkiyhdistys, joka elää valtionavuilla ja tarjoaa poliitikolle saunavuoron ja vaalirahaa? Täysin laillista, suoranaista kansalaisyhteiskunnan tukemista. Rakennusfirma, joka saa kaavoitusbonuksen, koska toimitusjohtaja sattuu olemaan saman puolueen paikallisosaston saunakaveri? Puhdasta elinkeinopolitiikkaa ja "alueellista elinvoimaa". Suomalainen hyvävelijärjestelmä on korruption huippuunsa hiottu versio. Valta ja raha on naitettu keskenään niin tiiviisti, että niiden erottaminen vaatisi sekä sorkkarautaa että poliittista itsemurhaa. Tämä viidakko luo pelin, jossa ei voita parhaan tuotteen tai palvelun luoja, vaan se, joka osaa täyttää oikeat lomakkeet ja tuntee oikeat virkamiehet. Tragikoomisinta on, että me röyhistelemme korruption vastaisissa indekseissä rintaamme samaan aikaan, kun vallanpitäjät ovat rakentaneet itselleen täydellisen suojavallin. Suomessa kepulointi ei ole järjestelmän häiriö, vaan se on itse järjestelmä. Hyväveliklubin ei tarvitse pelätä lakia, koska he ovat itse kirjoittaneet sen. Menestykseen ei tarvita rikollisia neronleimauksia, vaan oikeat lautakuntapaikat ja kyky istua hiljaa oikeissa kokouksissa. Oikea korruption mittari ei olekaan se, montako muoviämpäriä poliisille on tyrkytetty ylinopeussakon yhteydessä. Oikea mittari on se, kuinka syvälle valtio tunkee sormensa kansalaisten taskuihin vain voidakseen jakaa saaliin mielivaltaisesti omille eturyhmilleen.

Vihdoinkin se tapahtuu!! Ennakoimani merkittävä yhteiskunnallinen suunnanmuutos alkaa saada tukea perinteisessä mediassa, ja niin lapsettomuuden todellisista juurisyistä kuin keskittämispolitiikan traagisista seurauksistakin aletaan puhua todellisten asiantuntijoiden voimin ja vakavilla äänenpainoilla. Helsingin Sanomien tuoreessa artikkelissa evoluutiobiologi Emma Vitikainen selittää lapsettomuutta yhteisöllisyyden ja yhteistyön rapautumisella. "Kun lapsia alettiin hoivata koko kylän voimin, ihmisen aivot ja lapsiluku alkoivat kasvaa. Nyt vanhemmat ovat jääneet yksin", Vitikainen toteaa jo jutun ingressissä. Lapsettomuuden hoitamisessa pelkkä ydinperhe ei riitä. Evolutiobiologian dosentti painottaa yhteisön merkitystä: "Ihmisten keskuudessa isillä, sisaruksilla, isovanhemmilla ja muilla sukulaisilla on tapana auttaa äitejä lasten kasvatuksessa. Etenkin isoäitien hoiva on niin tärkeää, että sitä pidetään merkittävänä syynä vaihdevuosien evoluutioon." ”Isoäidistä on ollut niin kiistaton hyöty lasten hengissä selviämiselle, että se kompensoi hänen oman lisääntymiskykynsä menetyksen”, Vitikainen selittää ja jatkaa: "Geenien ja käytettävissä olevien resurssien kannalta on järkevämpää, että isoäiti hoitaa lapsenlapsia kuin että hän synnyttää lapsille kilpailijoita." Vitikainen jatkaa: ”On havaittu myös, että jos isoäiti on läsnä, tyttäret ja miniät saavat lapsia tiheämpään. Tämä korreloi yleensä sen kanssa, että kokonaislapsiluku on isompi.” Hesarin jutussa todetaan vielä kuinka "viime vuosikymmeninä yhteisöt ovat hajonneet etenkin länsimaissa, vieläpä äärimmäisen nopeasti evolutiivisessa mittakaavassa. Istumme yhtäkkiä omissa oloissamme kerrostalossa ja keräännymme nuotion sijaan ruutujen ääreen." Olen itse loputtomiin toistanut samaa viestiä lapsettomuuden juurisyistä ja etenkin isoäitien merkityksestä niin syntyvyyden lisäämisessä kuin myös tyttöjen ja nuorten naisten mielenterveysongelmien ehkäisyssä ja hoitamisessa. Olen pitänyt isoa meteliä myös kyläkoulujen lakkauttamisesta. Tähän aiheeseen liittyvä merkittävä uutinen löytyy tuoreesta Kuntalehden kirjoituksesta, jossa opetustoimen ylitarkastaja, emeritus Kari Lehtola toteaa jo otsikossa, kuinka "koululakkautusaalto on Suomen suurin dokumentoitu virhearvio kuntapolitiikassa". Lehtolan mukaan maaseutukoulujen lakkauttaminen ei ole säästötoimi vaan "investointi" joka johtaa alueen hitaaseen tyhjentymiseen. "Näin ei käy sen takia, että se olisi välttämätöntä, vaan siksi, että niin on päätetty." Me olemme siis tietoisesti päättäneet tyhjentää Suomen maaseudun keskittämispolitiikan avulla. Kari Lehtola perustelee näkemyksensä kirjoituksessaan huolella mm. seuraavasti: "Lakkautuspäätökseen ei kirjata säästöväittämän seurantavelvollisuutta. Konsultti esittää ennusteen, raportti luovutetaan, lasku maksetaan ja kun säästöt eivät toteudu, kukaan ei palaa asiaan. Päätöksentekijän poliittinen riski on nolla, konsultin taloudellinen riski on nolla. Riski jää niille, joilla ei ole valtaa päätöksessä: lapsille, kuntalaisille ja tuleville sukupolville. Ilmiöllä on kolme tunnusmerkkiä, jotka ovat empiirisesti virheellinen säästölupaus, vain muodollisesti valvottu valmistelu ja systemaattinen seurannan puute. Tämä palvelee tarkoitusta. Lakkautus näyttäytyy rohkeana säästöpäätöksenä ja se kohdistuu ryhmään, josta on vähiten poliittista haittaa. Tarkistus tekisi virhearvion näkyväksi – siksi sitä ei vaadita." Toivottavasti Hesari ottaa haastatteluun myös opetustoimen ylitarkastaja Kari Lehtolan, ja nostaa näkyviin kyläkoulujen jo vuosikymmeniä jatkuneen lakkauttamisvimman järjettömyyden. Jos haluamme lapsiluvun nousuun, on meidän ymmärrettävä lapsettomuuden todelliset juurisyyt sekä tehtävä täydellinen suunnanmuutos ja irrottauduttava keskittämispolitiikasta.

They are getting yippy in Japan. The 10-year JGB yield just hit 1.6% for the first time since 2007. Once it breaks above 2%, look out — global yields could spike as JGBs collapse and the yen carry trade unravels. In 1990, the yield on the 10-year JGB was over 8%.