Jyrki Mäkynen

Minulla on sellainen käsitys, että suomalaisten suuri enemmistö on lopen kyllästynyt siihen nälvimiseen, irvailuun ja toisten syyttelemiseen, joka on viime vuosina myrkyttänyt poliittista keskustelua. Voisi kuvitella, että tulevissa eduskuntavaaleissa menestyvät ne puolueet, jotka lupaavat irrottautua tällaisesta puhetyylistä.

@SarasvuoJari Sosiologian apulaisprofessori ja entinen Attac puheenjohtaja osallistuu keskusteluun. Ei poliittisesti vaikuttamaan pyrkivänä vaan puhtaan akateemisen neutraalina asiantuntijana? hs.fi/paakirjoitukse…

Päivän päättömimmän ajatuksen vahva voittajaehdokas.

Korkman kirjoittaa tavalliseen tapaansa reiluudesta. Suomen ydinongelma ei ole ensisijaisesti se, että "taakka jakautuu epätasaisesti", vaan se, että järjestelmä on rakenteellisesti epätasapainossa. Suomalaisessa järjestelmässä demarit institutionalisoivat uusia etuuksia ja hankkeita, joiden myötä syntyy (uusia) edunsaajien ja toimeenpanijoiden pysyviä koalitioita. Seuraavalla kierroksella kokoomus lisää keitokseen vähän "markkinamekanismia" purkamatta aiempaa himmeliä. Toisin sanoen, kokonaisuus monimutkaistuu, hallinto imee entistä enemmän arvoa ja intressiryhmien verkostot tihenevät. Molemmat tuottavat lopulta saman lopputuloksen: järjestelmä on syvästi status quo -vääristynyt, jossa "sopeutukset" tapahtuvat aina siellä, missä vastarinta on kulloinkin heikkoa: hajanaiset, matalan järjestäytymisen ryhmät (nuoret, lapsiperheet, tulevat maksajat). Menojen synnyttäminen on paljon helpompaa kuin niiden karsiminen, koska hyöty on keskittynyt ja niitä puolustetaan raivokkaasti. Kasvaako palveluiden laatu ja julkisen suorituskyky monimutkaistumisen myötä? Ei. Poliitikot eivät optimoi "kestävyyttä", vaan omaa uudelleenvalintaansa. Etuudet ovat keskittyneitä hyötyjä, kun taas verot ja maksut ovat hajautuneita kustannuksia; palvelulupauksia ja etuuksia syntyy kuin sieniä sateella. Korkmanin huomio eläkkeistä on oikea, mutta kehikko on väärä: ongelma ei ole rohkeuden puute, vaan instituutiot, jotka tekevät leikkaamisesta systemaattisesti erittäin vaikeaa ja lykkäämisestä rationaalista. Suomessa ei yksinkertaisesti ole riittävästi nettomaksajia. Kestävyys ei tietenkään synny "reiluudesta", vaan siitä, että meillä on riittävästi halukasta porukkaa hoitamassa tulopuolta suhteessa potentiaalisesti loputtomasti kasvaviin tulonsiirto- ja palvelulupauksiin. Jos nettomaksajamassan osuus pienenee, kaikki jakokeskustelu on lopulta vitsi: siirretään taakkaa ryhmiltä toisille ja toivotaan, että jostain löytyy vielä jaettavaa seuraavallakin kierroksella. Kokonaispotti vain vähenee ja vähenee. Se, että meillä on entistä enemmän lapsiköyhyyttä, on totta yksittäisenä ilmiönä, mutta se ei kerro mitään siitä, mikä lopulta aiheuttaa järjestelmän pysyvän epätasapainon. Tunnekielellä on helppo saada lukija ajattelemaan, että paha hallitus leikkaa lapsilta ja tuuttaa loputtomasti millimetrimitalla kaikkea hyvää valtavalle joukolle "rikkaita". Jos Suomessa olisi aitoa halua luoda kukoistusta huomenna, tarvitaan mekanismeja, jotka pakottavat menokurin automaattisesti, katkaisevat räikän (uusien menojen/etuuksien luomisen pitää olla paljon vaikeampaa kuin niiden automaattinen karsiminen) ja palauttavat nettomaksajien kasvun edellytykset. Korkman edustaa suomalaista konsensustodellisuutta puhtaimmillaan. Jos vain kaikki maksavat vielä hieman enemmän, niin mitään ei oikeastaan tarvitse juurikaan muuttaa. Tämä on itse asiassa juuri se malli, jonka takia olemme niin syvällä suossa. Kun nettomaksajapohja kutistuu, puheet 'kipupaketista', eivät ratkaise mitään. Tarkoitus ei ole edes tarkastella juurisyytä, vaan jatkaa niin kuin aina ennenkin eli sulkea silmät ja toivoa parasta. Järjestelmä haluaa kasvaa, joten sinähän ruokit sitä. Kiität konetta siitä, että saat kunnian ruokkia sitä.

@MartinPaasi @SeppoIlvessalo Ei.

Twiittasin, että ”Eniten politiikassa v*tuttaa älyllinen epärehellisyys. Eli viljellään sanomisia joita valheelliseksi tiedetään, istuntosalissa, mediassa ja somessa, ja kaikki aika menee tämän arvottoman retoriikan vatvomiseen”. Siihen kanssatwitteristi tiesi kertoa, että joku huomattavasti viisaampi tiesi kertoa tämän jo lähes sadan vuoden takaa: “Pahimmat viholliset keskuudessamme ovat ne, jotka itsekkäistä syistä ovat valmiita uhraamaan kansakunnan elinedut, ja ne, jotka jatkuvasti ja toistuvasti julistavat totuutena sitä, minkä tietävät valheeksi.” - Risto Ryti En tiedä itkeäkkö vaiko nauraa. Tämäkö on politiikan teon ytimessä? Voiko politiikassa menestyä osallistumatta tällaiseen?

🤔

@KummolaKalervo Mutta kun aina löytyy Ylelle Tampereelta joku professori, jonka mielestä tämä on maailman lopun jälkeen seuraava! Epäselvää vain kumpaan suuntaan?

Kyllä on jutuista pulaa, kun täytyy yhdestä pääministerin lomapäivästä jauhaa monta päivää.

Sanattomaksi menee. Rahaa on! talouselama.fi/uutiset/sanna-…

Jos #EU on sitä, mitä tänään katsoin uutisista vasemmistoryhmien puheenvuoroina EU-parlamentissa, olen ilmeisesti pakotettu miettimään suhtautumistani tähän vahvasti kannattamaani järjestelmään. #EU

AKT:n pj Kokko: ”… tukilakkoja halutaan rajoittaa. - Tähän hallitus haluaa iskeä, koska heitä pelottaa muutosvoima, …”. 🤔 Hiukan kaipaisin selvennystä. Muutosvoima? Puhummeko siis samoista suomalaisilla työmarkkinoilla toimivista yhdistyksistä? Siis että muutosvoima. Jep.

Lakko-oikeus on tärkeä oikeus työehtojen neuvottelemisessa. Mielipiteen ilmaisun vapaus on oikeus jokaiselle. Ylimitoitettujen lakkojen ja kustannusten aiheuttaminen yhteiskunnalle politiikan välineenä ei voi olla rajoittamaton oikeus Ilmoitetut lakot eivät mahdu ymmärrykseeni.

Luottoluokittaja Fitch piti Suomen edelleen AA+ luokassa. Hyvä meille. Mutta…

@UllaKaukola @hsfi @yleuutiset @yle_mot @iltalehti_fi @iltasanomat Lähtökohta: kaikki rahat ovat yhteiskunnan?

@TapaniKiiski @liandersson Tapani hyvä, nuohan on epäolennaisia. Vain se merkitsee, mitä saa silloin, kun ei tee töitä. #hyvinvointivaltiotulkinta

@liandersson Kuinkas paljon vähemmän keskituloinen suomalainen saa palkkaa työssä ollessaan kuin ruotsalainen?

Hallitus vie Suomen yhä kauemmas Ruotsin mallista. ”Keskituloinen suomalainen saa pian työttömänä yli 800 euroa vähemmän ansiosidonnaista kuin ruotsalainen” yle.fi/a/74-20075585

@UllaKaukola Aina on parannettavaa, silti …

@IlkkaOksala Juurikin. Maan tapa, josta irtautuminen - siis normaaliin demokratiaan - ottaa joillekin tosi koville. Vallasta, perusteettomastakin, luopuminen ei ole kivaa.

Palkoista sovittaessa työnantajat ja palkansaajat ovat osapuolia. Lainsäädännöstä päätettäessä osapuolia ovat ne puolueet, jotka ovat edustettuina kansan valitsemassa eduskunnassa. Tämä parlamentarismin perussääntö oli meillä pitkään unohduksissa. yle.fi/a/74-20075072?…

Li Andersson esitelmöi, miten työelämän järjestöjen pitää antaa säätää työelämän lait. Valta annetaan jyrkästi jäseniään vuosia menettäneille vähemmistöyhdistyksille. Entä kun talouden vaatimia ratkaisuja ei synny? Minusta hallitus vastaa, että päätökset syntyy - aina!

@JJarventaus Jussi Järventaus tiivisti erinomaisesti @YleAstudio mistä työmarkkinauudistuksissa on kyse; mitä ja miksi.

JOS olisin sitä ja JOS olisin tuota, en olisi minä.

Se on siinä. Pipo päästä. Onnea, siunausta ja viisautta tärkeään tehtävääsi @alexstubb

Kun Sixten Korkman ja Topi Sukarikin on sitä mieltä, että hallitus on väärässä, sen täytyy sitten olla niin?