Mikael Hugg

Äsken Iltalehdessä ilmestynyt artikkeli Virosta oli suorastaan harvinaisen surkeaa roskaa, että oli pakko jonnekkin päästä tästä möyhyämään 😂 Itse jo Virossa pidempään asuneena voin sanoa, että nyt oli kyllä aikamoista soopaa ja on ihme, että noin huonolaatuinen tekele on edes julkaisuun päässyt. Totta on toki taksikusetukset ja riksakikkailut, mutta esim. ”Michelin huijaus” ei ole huijaus, vaan ihan normaali Michelin Recommendation ja bib gourmand listaus, mitä tehdään kaikkialla muuallakin missä Michelin on edustettuna. Siksihän niissä ravintoloiden ovissa näkyy normaali punainen michelin -lätkä eikä tähtiluokitus. Suurin osa näistä artikkelin ”huijauksista” oli kyllä asioita, joista koitettiin kärpäsestä väen vängällä vääntää härkästä. Ei ole myöskään huijaamista, ettei asiakasta haluta palvella suomeksi tai että kanta-asiakkaille on joissain edullisemmat hinnat - niin se on ihan kaikkialla muuallakin. 😂 Ton kirjoittajan muitakin tekstejä kun lukee niin tulee fiilis, että taitaa kaverilla olla jotain henkilökohtaista antipatiaa Viroa kohtaan 😅 Tässä artikkeli, jos kiinnostaa aiheeseen tutustua: iltalehti.fi/ulkomaat/a/b30…

@Sonos for some reason I can modify your survey pop-up text field on Chrome’s mobile browser. Probably wanna take a look

👋 Meet Victoria Shi — a digital representative of the MFA of Ukraine, created using AI to provide timely updates on consular affairs! For the first time in history, the MFA of Ukraine has presented a digital persona that will officially comment for the media.

@VainionpaaEero Aivan järjetöntä

Miksi ihmeessä näitä vajaan miljoonan pukukoppiprojekteja ilmaantuu? Ovatko päättäjät niin vitun tyhmiä, etteivät hiffaa että 2x omakotitalon hinta pukutiloihin on aivan helvetisti liikaa? Vai onko kyseessä täysi välinpitämättömyys veronmaksajilta vääryydellä takavarikoitujen rahojen käytöstä? Ne on vittu ihmisten rahoja, joita nämä päättäjät tuhlaavat. hs.fi/kaupunki/art-2

Youtube: youtu.be/ibwV-c1cWBw

Epäreilu Etu -podcastin uus kausi is BACK! Tää jakso oli mun mielestä poikkeuksellisen hauska ja viihdyttävä, vaikka asiaakin tuli aina välillä sivuttua. 😂 Tässä jaksossa siis Suomen johtavan seksivälinekauppa Kaalimadon (@Kaal1mato) toimitusjohtaja Mikko Rosén raottaa verhoja seksivälinekaupan markkinointiin ja kertoo, kuinka kasvaa mainonnan keinoin alalla, jossa mainonta on hyvin rajoitettua, osin kiellettyä ja erittäin valvottua. Jaksossa nauretaan, vitsaillaan, punastellaan ja puhutaan asiaa. Jakso on katsottavissa sekä Spotifyssa että Youtubessa. Ja hei, jos sä tykkäsit tästä jaksosta niin tykkää ja laita kanava tilaukseen - se merkkaa mulle enemmän kuin arvaatkaan. 😊 Linkit jaksoon kommenteissa. #EpäreiluEtu #Podcast #Kaalimato #Mentorsprint

Spotify: open.spotify.com/episode/7upzIY…

@VainionpaaEero @Figure_robot Sounds like a solid plan. What could go wrong 😅

@Mikael_Hugg @Figure_robot Let’s give em guns.

What an incredible leap for technology and society! Figure AI (@Figure_robot ) , the innovative company at the forefront of robotics, has just secured a staggering $675 million in funding to bring their vision of general-purpose humanoid robots to life. This is a monumental moment that could unlock endless possibilities for the world. Imagine having robots that could assist in everything from complex surgeries to disaster relief, improving safety, efficiency, and outcomes. With Jeff Bezos (@JeffBezos ), a visionary leader whose own company uses advanced robotics, investing $100 million, it underscores the potential these robots have to revolutionize industries and even day-to-day life. OpenAI’s (@OpenAI ) involvement, albeit with a smaller financial commitment, is equally significant. Their expertise in artificial intelligence could empower these humanoids with near-human levels of decision-making and problem-solving abilities. This collaboration may pave the way for technological advancements that we've only seen in science fiction. This isn’t just a financial investment; it’s a collective step towards a future where human potential is augmented by machines. It’s a positive, bold stride into a world where the mundane is automated, allowing human creativity and compassion to flourish. Your thoughts? #AI #RoboticsRevolution #Innovation #FutureIsBright #FigureAI #JeffBezos #OpenAI

Spotify: open.spotify.com/episode/4pPaVv…

Green Planet Astronautsin Ulrika Kotimäki tuli mun vieraaksi Epäreilu Etu -podcastiin ja tästä tuli kyllä mielenkiintoinen jakso! Ullis jakoi tässä jaksossa Green Planet Astronautsin kasvun salaisuudet ja samalla avas omaa suhtautumistaan epäonnistumisiin. Tässäkään jaksossa ei sanoja säästetty ja pönötys loisti poissaolollaan 😄 Jakso löytyy sekä Spotifysta että Youtubesta. Linkit molempiin kommenteissa #EpäreiluEtu #podcast

Youtube: youtu.be/tXyfAqbmRjc?si…

SPOTIFY: spotify.link/MCJNlHODcEb

Tykkäätkö viihteellisistä, sensuroimattomista bisnesmaailman tarinoista? Haluaisitko kuulla, mitä kaikkea oikeasti tapahtui niiden kaikkien näkyvien onnistumisten takana? Iloa, naurua, ahdistusta ja kauhua? Jos sanoit KYLLÄ, niin no, siinä tapauksessa sä haluat kuunnella mun uutuutta kiiltävän Epäreilu Etu -podcastin ensimmäisen jakson, jossa @TeaLatvala kertoo ensimmäistä kertaa oman tarinansa Suomea ravistelleesta puudildobisneksestä ja mitä kaikkea piti tapahtua, että siitä tuli kansainvälinen menestys. Tää jakso oli aito ja rehellinen tunteiden vuoristorata, kiitos Tea että olit niin avoin! Kun mä lähdin suunnittelemaan tätä podcastia, päätin että mä haluan tehdä sellaisen bisneksen ja markkinoinnin podcastin, jossa ei pönötetä ja puhuta korulauseita, vaan ollaan aitoja omia, sensuroimattomia itsejämme. Tää jakso ei olis voinut olla parempi startti! Tämä ja kaikki tulevatkin jaksot löytyy sekä Spotifysta että Youtubesta. Mutta nyt, kiiruhdappa heti katsomaan ja kuuntelemaan! Linkki jaksoon kommenteissa. #EpäreiluEtu

YOUTUBE: youtu.be/sQ4xEOMSTyI?si…

@VainionpaaEero Nii voi se olla niinkin. Jotenkin se paita vaan tuntu niin ryppyiseltä. Muuta outoa en itekkään tuossa nähny 🤔

@Mikael_Hugg En näe mitään vikaa tuossa. Ehkä kyseessä on sama ilmiö kuin siinä jos kuulee oman äänensä. Eli onko mahdollista, että nyt kun näit sen miten muut sinut näkevät niin se ei miellytä?

😂 Ihan aina tekoäly ei tee työstä helpompaa 😂 #tekoäly #fail

Ihan suoraan ei pysty synkkaamaan, koska suu animoituu tekoälyn avulla sanoihin. Tolla softalla (HeyGen) on olemassa parannusominaisuus, joka maksaa extraa about 50e per video ja ne käyttää 8 tuntia videon laadukkaampaan prosessointiin. Eli luulisin, että siinä suu mukautuu paremmin ääneen. Ja siis suomenkieltä noi ei vielä tue, joten sekin varmaan vaikuttaa laatuun. Englannin kielisien videoiden laatu on jo jopa pelottavan hyvä

@Mikael_Hugg Vähän menee pää solmuun, kun näitä miettii. Pystyykö äänen ja suun synkkaa muokkaamaan noissa, kun musta ajoitus ei oo ihan kohdallaan. Toki 2min video ja tiedän että ei ole aito niin tota katsoo tarkemmin kuin muuta

MÄ EN OIKEASTI OLE TÄLLÄ VIDEOLLA! Eikä toi ole mun puhetta. Tää alla oleva video on tekoälyllä tuotettu virtuaalinen avatar kasvoineen ja äänineen. Luominen vaati n.2min lähdevideon, jonka pohjalta se määritti kaiken taustasta puheeseen, kieleen ja kasvojen liikkeeseen. Ja kreiseintä tässä on se, ettei toi softa vielä edes tue suomenkieltä, mutta se silti tuotti sen aika pirun hyvin. Mä tein tästä tutoriaalin meidän juuri julkaistulle opetusalustalle @Mentorsprintcom , jossa me opetetaan ihmisiä käyttämään tekoälyjä markkinoinnin ja myynnin töissä. Ei mee pitkään kun tekoäly on meidän kaikkien töissä enemmän tai vähemmän osana. #tekoäly #mentorsprint

“Vai että susta tulee liikemies” ihmetteli ala-asteen opettajani Sirkka-Liisa. Muut luokassa olivat ilmoittaneet tulevaisuuden ammateikseen palomiehen, lääkärin ja poliisin. Ja sitten tämä pieni, hieman aran oloinen poika aaltoilevalla Keski-Suomen murteellaan ilmoittaa aikovansa liikemieheksi. Koko ala-asteen ensimmäinen luokka hihittelee niinkuin pienet ala-asteelaiset hihittelevät – ehkä enemmän muiden mukana kuin varsinaisesti tietäen että mille. “Joo-o, liikemies” sanoin punastellen, samalla epämääräisesti haroen katseellani luokan kattoa ja vihreän liitutaulun nurkkia, kuin löytääkseni jotain mihin voisin paeta ja kadota. Juuri paikkakunnalle muuttaneena pistin muutenkin liikaa silmään espoolaisen lähiön koulussa. Että pitikin mennä sanomaan. Yläasteelle mentäessä murre oli haihtunut ja suunnitelmat tarkentuneet. Musta ei tule pelkästään liikemiestä, vaan tarkalleen ottaen pankkiiri. Syksy teki tulojaan ja putoilevat lehdet värjäsivät koulun kuluneen parkkipaikan kostean asvaltin laikukkaan keltaisen punaiseksi. Iltapäivän aurinko valaisi, muttei enää lämmittänyt. Olisi pitänyt ottaa hanskat mukaan, mietin samalla kun nitkuttelin avainta polkupyörän kohmeisessa lukossa sormet lähes jäisinä. Sitten kuului “naks” ja lukko antoi periksi. Jes! Nyt eikun matkaan. Espoon Iso-Omena oli juuri valmistunut. Kaikki tuoksui uudelta. Kävelin ripein askelein reppu selässä Suomalaisen Kirjakaupan oviaukosta sisään ja suoraan lehtihyllyille. On Kauppalehteä, Taloussanomia ja muita suomalaisia liikemaailman lehtiä. Mutta missä on kansainväliset lehdet? Miten mä voin muka oppia yhdysvaltalaisen talouselämän käänteitä jos en pääse lukemaan niistä paikallisista lehdistä? Hetken aikaa palloiltuani lehtihyllyn edessä kuin hajujälkeä etsivä mäyräkoira, oli pakko kerätä rohkeutta ja kysyä myyjältä. “Ei meillä valitettavasti ole Forbesia tai Fortunea myynnissä, mutta voidaan me kyllä sulle sellaisia tilata jos haluat” myyjä ehdotti. No kyllä, tilataan ihmeessä! Napsautin kiiltävän, virtaviivaisen pyöräkypäräni mustan muovisoljen ja talutin pyöräni pois pyöräparkista. Tunsin jännityksen kihelmöivän sisälläni, sillä kohta, aivan kohta pääsen lukemaan mitä maailman bisneskentällä tapahtuu. Pankkiirin ura oli taas askeleen lähempänä. Vuonna 2006, juuri kesän korvilla kävelin Hugo Bossin tumma puku päällä ja ajan kuvaan sopiva vaalean vihreä kravatti kaulassa Luxemburgin Kirchbergissä sijaitsevan Deutsche Bank Wealth Managementin pääovista sylinterin muotoiseen, valtavan korkeaan sisäaulaan. Taas jännitti. Ne yli kymmenen vuotta sitten ääneen lausutut sanat haaveesta liikemiehen ja pankkiirin urasta olivat juuri käymässä toteen. Deutsche Bankin yksityisen varainhoidon yksikkö oli juuri se paikka, missä pankkiireja tehtiin. Ja nyt minä olin päässyt sinne töihin. Ne, jotka tuntevat mut, tietävät, etten sitten lopulta viihtynyt kovinkaan pitkään pankissa. Haave oli, kuten usein on tapana, todellisuutta suloisempi. Mutta tuo lyhyt pyrähdys pankkimaailmaan muutti kuitenkin elämäni suunnan ja auttoi löytämään sen, mitä oikeasti olen. Itseasiassa muistan yhden elämääni muuttavan hetken kuin eilisen. Olimme edustusmatkalla Hollannissa, missä kestitimme Euroopan rikkaimpia ihmisiä, yksityisen varainhoidon asiakkaitamme, pankin vuokraamilla jahdeilla ja Michelin-tähdillä koristeltujen kokkien loihtimilla ruokaelämyksillä. Tuo päivä oli kaikessa loistossaan upea ja silmiä avaava, mutta se mikä teki tuosta reissusta käänteentekevän tulevaisuuteni kannalta, olivat ne keskustelut joita kävin vieraidemme kanssa. Jokainen, siis ihan jokainen vieraistamme oli joko yrittäjä tai yrittäjien perijä. Kaikki ne tarinat epäonnistumisista, viime hetken käänteentekevistä oivalluksista, epätoivosta ja uudelleen yrittämisestä liikauttivat jotain sisälläni. Tajusin juuri silloin, siinä pöydässä, että nämä olivat minun hengenheimolaisia. Oivalsin, että olin kyllä oikeassa pöydässä, mutta väärällä puolella. Oli siis aika hypätä toiselle puolelle. Ja tässä tullaankin siihen, mikä koskettaa meitä kaikkia – oma tie löytyy vain teitä kulkemalla. Hyvin harvoin myöskään se ensimmäinen tie vie vielä kotiin. Välillä on mentävä mutkittelevaa rantatietä, navigoitava kaupungin sokkeloissa, sitten liityttävä moottoritielle ja väärästä liittymästä poistuttuaan tehtävä luovia ratkaisuja, jotta pääsisi takaisin päätielle. Joskus käy myös niin, että se tie, minkä kautta kaikki muut ennen sinua pääsivät päämääriinsä helposti ja nopeasti, onkin nyt remontissa ja näin pakottaa sinut kulkemaan kiertoreittejä läpi tuntemattomien alueiden. Siinä ei aiempien kuskien tarinat suorasta reitistä ja nopeasta matkaamisesta paljoa auta. Nyt on näin ja on sinun vastuullasi löytää tie perille päämäärään. Asiaa voisi kuvailla myös merellisin esimerkein. Rannalta horisonttiin tähyily ja unelmatyöstä haaveileminen vastaa purjehtijaa, joka ei ole koskaan eläessään purjehtinut. Vasta vesille päästyään tietää, tykkääkö sittenkään purjehtimisesta. Voit tilata kaikki maailman purjevenelehdet, kiertää kuivat ja kelluvat venemessut villapaita harteille sidottuna, opiskella tähtikartasta navigointia ja katsoa Robert Redfordin tähdittämän All Is Lostin perjantai-iltaisin kipparihattu päässä ja piippu suussa, mutta tosiasiassa totuus selviää vasta astumalla veneen kannelle ja suuntaamalla kohti avomerta. Mun tapauksessa kävi niin, että jo alussa veneet kiinnostivat, sitten luulin haaveeni olevan purjehdusta, mutta hetken aikaa purjeiden ja köysien kanssa sekoiltuani ja muiden merenkävijöiden tarinoita kuunneltuani ihastuinkin moottoriveneisiin. Pärinä, vauhti ja vaaralliset tilanteet olivat mun juttu. Mutta veneilijä olen silti edelleen. Olemme yhteiskuntana astuneet valtavaan muutokseen, jossa pitkät, suorat urapolut ovat vaihtuneet sokkeloiseen, alati muuttuvaan uralabyrinttiin. Enää ei voi vain hypätä aikataulutettuun urabussiin ja körötellä matkustajana leveää motaria pitkin, vaan nyt jokainen sohii omilla menopeleillään jatkuvassa remontissa olevien katujen läpi ilman Google Mapsia apunaan. Se ei ole helppoa, eikä se ole juuri koskaan mukavaa. Tieraivo on ihan syystäkin kansainvälinen ilmiö. Mutta hyvä puoli siinä on se, että ne, jotka uskaltavat näillä kaduilla kulkea, näkevät ja kokevat paljon enemmän kuin yksikään suoraa linjaa kulkeva voisi koskaan. Kokemukset antavat elämään makua, ja se on kai se mausteista paras – elämän suola.