Pär

According to docsend the average time investors spend in a deck is 3 minutes. Make it good

I'm sorry but Product Hunt is dead for indie devs This is the board today. Good luck competing with MASSIVE MULTI BILLION DOLLARS ORGS

Kaikki julkiset sektorit ja siihen kytkeytyvät menoerät puhuvat samaa kieltä, koska ei kukaan halua sopeuttaa menojaan. Kokonaisuus kasvaa, vaikka talous kyntäisi suossa yli kaksikymmentä vuotta. Mieti nyt hetki... terveys: ei voi säästää, tarvitaan lisää koulutus: ei voi säästää, tarvitaan lisää puolustus: ei voi säästää, tarvitaan lisää vanhukset: ei voi säästää, tarvitaan lisää poliisi: ei voi säästää, tarvitaan lisää infra/liikenne: ei voi säästää, tarvitaan lisää ilmasto- ja ympäristösektori: ei voi säästää, tarvitaan lisää järjestöt ja kolmas sektori: ei voi säästää, tarvitaan lisää hallinto: ei voi säästää, tarvitaan lisää kulttuuri: ei voi säästää, tarvitaan lisää kehitysyhteistyö: ei voi säästää, tarvitaan lisää jne. jne. Tulos on matemaattinen mahdottomuus, koska resurssit ovat rajallisia ja kaikki nojaa kompromisseihin. Kasvua ei ole ollut vuosikausiin, mutta menot kasvavat ja aukot on tilkitty velalalla. Olemme systeemisessä umpikujassa, koska hyvinvointi-/oikeus-/koulutus/jne. valtion kasvavat menot tarvitsevat nettomaksajia. Meillä ei ole riittävästi nettomaksajia. Joku kylmäpäisempi saattaisi päätyä kysymään, että kuinka paljon "oikeusvaltiota" voidaan ylläpitää suhteessa heikkenevään tulopohjaan? Kannattaa hetki miettiä. Edes hetki. PS. Julkisen puolen tuottavuus ei kasva, mutta kustannukset kyllä (vrt. oikeusturvallakin on hinta). Lisärahalla usein lievitetäänkin lähinnä oireita, mutta rakenteellinen ongelma ja oman sektorin maksimointi jatkuu (ja oman sektorin maksimointi on rationaalista).

Ei suinkaan. Ei potilaita hoideta tarkistuslistojen mukaan. Yleensäkään laboratoriotuloksia ei hoideta vaan potilaita. Hoitopäätökset taas perustuvat potilaan oireisiin ja kliinisiin löydöksiin. Laboratoriotutkimustulokset, kuvantamistutkimustulokset jne. vahvistavat tai poissulkevat erilaisia sairaustilojen todennäköisyyksiä. Laboratoriotutkimukset eivät myöskään ole yksiselitteisiä, ne pitää tulkita potilaan oireet ja kliiniset löydökset huomioiden. Ns. normaaliarvosta poikkeava tulos ei aina ole jonkun potilaan kohdalla poikkeva ja joskus poikkeava tulos on jonkun potilaan kohdalla on hänelle normaali. Myöskin diagnostikka perustuu todennäköisyyksiin. Usein ne lähentelevät ihan 100 %.a, mutta täyteen 100 %:iin ei juuri päästä. Silloin tällöin todennäköisyydet jäävät huomattavasti pienemmiksi, mutta aina potilasta hoidettava on. Ja aina on seurattava hoitovastetta. Hyvä hoitovaste tukee oikeaa diagnoosia, muttei sekään sitä sataprosenttisesti varmista. Huono taas osoittaa, että tilanne pitää arvioida uudelleen.

HS kirjoittaa taas tänään suomalaisesta johtamisesta ja toteaa mm. näin: ”Ei Ruotsiin palata samalla tavoin vain haukkumaan omaa maata.” Suomessa olisi hyvä tunnistaa, että näinhän ei aina ole ollut. Ruotsi oli kireän verotuksen maa 1960- ja 1970-luvuilla ja pääomat pakenivat maasta. Muutosta kuitenkin tapahtui ja se kiteytyy hyvin tässä Ruotsin entisen valtionvarainministeri Kjell-Olof Feldtin pohdinnassa vuodelta 1994: ”Meitä sosialidemokraatteja on aiheellisesti syytetty siitä, että haluamme mahdotonta: rikkaita yrityksiä, mutta köyhiä yrittäjiä ja yritysten omistajia.” Vuonna 1996 hän kirjoitti: ”Sosialidemokraattiselle puolueelle tärkeintä on hyväksyä se, että menestyvät ja kasvavat yritykset myös tarkoittavat omistajien kasvavia tuloja ja varallisuutta. Ja että nämä seuraukset ovat itse asiassa olennainen osa ihmisten halukkuutta perustaa ja johtaa yrityksiä.” Ruotsi on tänä päivänä Euroopan mallioppilas. Pääomamarkkinat kukoistavat. Vuosisadan verouudistuksen ansiosta. Samaa oivaltamista tarvittaisiin Suomessa nyt 30 vuotta myöhemmin. Ruotsi osoittaa, että muutos on mahdollinen.