Rami Kurimo

Suomalaisista journalistiopiskelijoista 78 prosenttia äänestää vasemmistopuolueita (vas 44 %, vihr 20 %, Sdp 14 %). Asia selviää Nordic Journalism Students 2025 -kyselystä, jossa oli mukana Tampereen yliopisto. Suomesta vastaajia oli 400. Kyseessä on kattavin aiheesta tehty tutkimus. Tutkimusta ei ole julkaistu.

Tämän (epäilemättä hieman kärkkään) äksäyksen ympärillä on nyt kaikenlaista liikettä, joten yritän selventää muutamia perusasioita. Lyhyt ketju rahoitushakemusten arvioinnista ja hieman lisätietoa myös tästä hakemuksestamme. 👇 1/

Kuten totesin vuonna 2023: "Vaikka maahanmuuttajaryhmien rikollisuus on ollut kasvava huolenaihe jo pitkään, Suomen Akatemia ei ole rahoittanut ainuttakaan tutkimushanketta, jossa tähän kysymykseen olisi paneudettu toden teolla." #dbf26d84" target="_blank" rel="nofollow noopener">verkkouutiset.fi/a/maahanmuutto…

The sad state of academia. Our proposal had as one of its aims the empirical study of rising levels of antisocial behavior among youth with immigrant background in Finland. It was criticized not on scientific grounds, but on possible stigmatization. 🤷‍♂️ Rejected, obviously.

Savinainen kieltäytyi paidasta - Pride paljasti todellisen luonteensa iltalehti.fi/kotimaa/a/53f8…

Tähän ei oikeasti liity mitään mysteeriä. Suomi ei ole ajautunut lähes kaksi vuosikymmentä jatkuneeseen kurimukseen siksi, että hallitukset olisivat hetkellisesti epäonnistuneet "vakauttamisessa", vaan siksi, että rakenteellinen heikkous on yritetty paikata veroilla, leikkauksilla ja kirjanpidollisilla tempuilla samalla kun reaalitalouden perusta on rapautunut ja suomalaiset jatkuvasti köyhtyneet. Demarit kehittelevät uusia menoja, vaaditaan lisää resursseja, organisaatioita, etuuksia ja hallinnollisia kerroksia, joista syntyy pysyviä intressiryhmiä. Kokoomus saapuu "vastuullistamaan" ja "vakauttamaan" järjestelmää, mutta ei pura rakennetta (korkeintaan marginaalisesti hidastaa sen kasvua). Rakenteeseen lisätään vähän markkinamekanismia, himmeleitä ja veroja säädetään jostain kulmasta. Lopputulos on joka tapauksessa aina sama: julkinen kone paisuu, rakenne monimutkaistuu, tuottavan sektorin sitruunoista puristetaan muutama tippa lisää mehua ja julkinen velka nousee. Räikkä liikkuu vain yhteen suuntaan. Jos talous ei kasva, väestö vanhenee, julkiset menot eivät juurikaan jousta ja tuottavuus ei nouse, velkasuhde nousee automaattisesti. Luottoluokittajan "yllättyminen" kertoo enemmän eurooppalaisesta teknokraattisesta ajattelutavasta kuin Suomesta. Kuvittelemme yhä, että kunhan tehdään "vastuullista finanssipolitiikkaa", numerot muuttuvat todeksi. Talous ei kasva, joten numerot eivät toimi. Suomessa on jo eletty vuosikymmeniä todeksi mallia, jossa työn, investointien ja riskinoton päälle kasataan veroja, sääntelyä ja räikkä, ja sitten ihmetellään, miksi yksityinen sektori ei hoida tehtäväänsä. Jatkuva julkinen velkaantuminen on Suomen degrowth-mallin looginen lopputulos. Ei Suomi näivety siksi, että Orpon, Marinin ja/tai Vanhasen hallitus olisi "mokannut", vaan siksi, että koko järjestelmä on rakennettu kuluttamaan enemmän kuin rapautuva reaalitalous pystyy sille antamaan. Keskustelu esimerkiksi veronkevennysten "oudosta ajoituksesta" on erikoista. Ongelma ei ole edes yksittäinen ajoitusvirhe, vaan se, että Suomessa tehdään edelleen linjauksia täysin merkityksettömillä systeemikyberneettisillä säädöillä tilanteessa, jossa tarvittaisiin paljon suurempia korjausliikkeitä. VER:n miljardi tai pari veroprosentin kymmenystä sinne tänne ei muuta sitä tosiasiaa, että Suomi on jumissa matalan kasvun, korkean (ja automaattisesti kasvavan) menotason ja heikon tuottavuuden ansassa. Kyse on siis lähinnä kiihtyneen alamäen hallinnasta, koska kukaan ei ole aidosti valmis pienentämään julkista puolta tai tarttumaan menoautomaatteihin. Järjestelmä ei selvästi kykene tähän, koska jokaisella on jotain saatavaa paisuneelta koneistolta. Markkinat eivät pakota nopeaan korjausliikkeeseen, koska monet seikat pehmentävät tilannetta. Poliitikkojen tehtävä on hallita köyhtymistä ja näivettymistä, joten vaikeita ratkaisuja lykätään jatkuvasti. Ulkomaailma ei pakota (vielä), joten sisäinen rapautuminen jatkuu. Suomessa on yritetty jo aika kauan jatkuvasti verottaa, säädellä ja hallinnoida itsemme talouskasvun taikamaton kyytiin. Rakenteellinen heikkous katoaa, kun uskomme itseemme, rohkaistumme kuluttamaan ja lähdemme asuntokaupoille. Entä jos kyse ei olekaan mistään massapsykologisesta häiriötilasta, vaan siitä, että tilanne on oikeasti aika paha?

Omatoiminen säästäminen vanhuuden varalle on tulkittu järkyttäväksi ja radikaaliksi ajatukseksi eräällä poliittisella suunnalla. Onko olemassa sellaista itsestäänselvää elämänohjetta, jonka sanominen ääneen ei järkyttäisi ja aiheuttaisi iltalööppiotsikoita?

Kävin kirjoittamassa Mensan Älyblogiin: mensa.fi/alyblogi/kuuka… Palstan nimi on Kuukauden kriisi, ja aiheena tällä kertaa v*ttumainen geopolitiikka.

Miettimisen arvoinen näkökulma, vaikka perintöveron, kuten kaikkien muidenkin verojen, alentamista pitkässä juoksussa kannattaa tavoitella Pääomien virtaaminen Suomesta ulos on myös todellinen ongelma, joka olisi hyvä ratkaista. Yksi ratkaisu tähän on kilpailukykyisempi verotus

Taas on saavutettu uusi virkamiesten mentaaliakrobatian taso: Standardoidut kokeet peruskoulussa ovat paha asia, koska niiden avulla paljastuisi osaavatko koululaiset sen mitä koulussa pitäisi oppia ja minkä opettamisesta opettajille maksetaan: hs.fi/mielipide/art-…

Tällä viikolla näyttää siltä, että yhä useampi on rohkaistunut puhumaan tolkkua. Oikeastaan moni ei varsinaisesti ole "herännyt", "havahtunut" tai muuta yllättävää. Moni on vain lopettanut teeskentelyn. He ovat koko ajan tienneet, että oikeassa oleminen väärään aikaan on riski.

Tässä muutama fakta, josta jokainen voi tehdä omat johtopäätökset: 1. Suomessa kuntapoliitikot päättävät kaavoituksesta. 2. Suomessa ruokakaupatkin pitää kaavoittaa. 3. Päivittäistavarakaupassa kauppojen sijainnilla on äärimmäisen tärkeä merkitys liiketoiminnan kannalta. 4. Yli 500 kuntapoliitikkoa istuu S-ryhmän luottamustehtävissä ympäri Suomea ja heille maksetaan varsin muhkeita palkkioita. 5. Suomessa on poikkeuksellisesti (muihin Euroopan maihin verrattuna) muodostunut päivittäistavarakauppaan duopoli (Kesko ja S-ryhmä), joiden voittomarginaalit ovat tietenkin myös poikkeuksellisen suuria.

Mikä kallis lääke ei ole "epätasa-arvoinen"? Looginen johtopäätös on rajaton julkinen rahoitus ja näin rajattomista toiveista tulee rajoittamattomia menoja.

Suomen talouden ongelma ei todellakaan ole liian pienet verotulot. Ongelma on liian isot menot ja liian korkeat verot. Jos tästä suosta meinataan nousta, pitää pienentää sekä menoja että keventää verotusta. hs.fi/paakirjoitukse…

PODCAST AVANNOSSA Eilen nauhoitettiin Puheenaiheen erikoisjakso jäisessä vedessä. Tästähän saisi ensi talveksi ihan toistuvan konseptin myös. Jopa vieraita voisi kutsua. Katsotaan nyt toki ensin miten tämä ensimmäinen lähtee keräämään yleisöä. Joka tapauksessa tätä oli hauska tehdä. Ja samalla tuli aika paljon ideoita mieleen kaikenlaisesta oheissisällöstä podcastille. Ehdottomasti liian vähän ollaan Puheenaiheelle tehty studion ulkopuolella tapahtuvaa sisältöä. Tähän täytyy tehdä muutos. Arvaatko kuinka kauan kestettiin Ramin kanssa jäisessä vedessä? 😀

Jos alhainen tulovero on hyvä juttu ulkomaalaisille huippuosaajille, miksei se olisi hyvä juttu myös suomalaisille? "Suomi houkuttelee huippuosaajia uudella suurituloisten tasaverolla" yle.fi/a/74-20212268?…

Donut Lab ei halua ison yleisön tietävän, mitä VTT:n testaajat akkukennosta oikeasti ajattelevat Miksi?

\o/ "NMC akku ei kestä" youtube.com/watch?v=weSXUK…

Tuosta @puheenaihefi #katselusuositus, #kuuntelusuositus, mukana @katleena & @ramikurimo 👇 youtu.be/jqkSsa2vYt0

Laurin tiivistys osuu nappiin: Tervetuloa yksityiskoulut