Timo Aho

In just over a year, Trump has made the US weaker, poorer, less respected, and dangerously overstretched. It will take decades to rebuild the standing he has completely destroyed

Päivän HS ja Raisa Cacciatoren haastattelu tärkeästä aiheesta, mutta se sisältää kummallisia väitteitä: ”Tuloerojen kasvua on tapahtunut koko 2000-luvun, ja sillä on dramaattiset seuraukset.” Tämähän ei pidä paikkaansa. Tuloerot ovat pysyneet jokseenkin samalla tasolla koko 2000-luvun Tilastokeskuksen mukaan. (Kuvio) ”Sille, että nykyisen hallituksen aikana lapsiperheiden ja erityisesti yksinhuoltajien köyhyys on lisääntynyt, Cacciatorella on monta sanaa: se on julmaa, sydämetöntä, vastuutonta.” Tämähän ei ole lainkaan olennaisin huomio vaan se, että kuinka paljon vähemmän meillä olisi nyt lapsiperheköyhyyttä, jos Orpon hallituksen mukaisia toimia olisi tehty jo aiemmin. Tai vastaavasti kuinka paljon enemmän, jos niitä välttämättömiä päätöksiä julkisen talouden vahvistamiseksi olisi lykätty hamaan tulevaisuuteen. Se olisi sitä julminta politiikkaa. Vahva valtiontalous on köyhän paras ystävä, kuten vasemmistopoliitikko Outi Ojala aikoinaan hyvin totesi. ”Raudaskoski näki hyvinvointivaltion synnyn 1960- ja 1970-luvuilla ja sen, että se saatiin aikaiseksi vähemmin resurssein kuin meillä nyt on. Suomi oli 1960-luvulla selvästi köyhempi maa.” Jokaista vähintään 65-vuotiasta kohden oli työikäisiä 18-64 -vuotiaita: 1970: noin 6 2030: noin 2 Suotuisassa huoltosuhteessa kaikki on helpompaa. Tätä se paljon puhuttu huoltosuhteen heikkeneminen teettää, joka olisi ollut tärkeää myös tuoda esiin. Eikö lukijoille olisi hyvä tuoda faktoja enemmän esiin?

Hämmentävä Raisa Cacciatoren haastattelu. Väite siitä, että lasten ja nuorten pahoinvointi johtuisi lapsiperheköyhyyden ja tuoloerojen kasvusta on suoraan sanottuna täyttä roskaa. Tuloerot eivät ole kasvaneet. Lapsiperheköyhyydellä selittäminen on kuin sanoisi, että asia olisi helposti korjattavissa rahalla. Samalla ohitetaan - taas kerran - se, että myös korkeamman tulotason perheissä lapsia ja nuoria voivat huonosti. Ja heidän on usein lähes mahdotonta saada apua, ellei vanhempi ole riittävän sinnikäs tai hae apua yksityiseltä. Aika kevyesti myös ohitetaan älylaitteiden ja koukuttavien algoritmien merkitys. Ja ne eivät katso perheen tulotasoa.

Trump: "I took three cognitive tests. Aced all of them, by the way. I'm the only president to take a cognitive test. I don't think Obama could pass it. The first question is very easy -- it's a lion, a giraffe, a bear, and a shark. They say, 'Which one is the bear?'"

Päivän HS ja Raisa Cacciatoren haastattelu tärkeästä aiheesta, mutta se sisältää kummallisia väitteitä: ”Tuloerojen kasvua on tapahtunut koko 2000-luvun, ja sillä on dramaattiset seuraukset.” Tämähän ei pidä paikkaansa. Tuloerot ovat pysyneet jokseenkin samalla tasolla koko 2000-luvun Tilastokeskuksen mukaan. (Kuvio) ”Sille, että nykyisen hallituksen aikana lapsiperheiden ja erityisesti yksinhuoltajien köyhyys on lisääntynyt, Cacciatorella on monta sanaa: se on julmaa, sydämetöntä, vastuutonta.” Tämähän ei ole lainkaan olennaisin huomio vaan se, että kuinka paljon vähemmän meillä olisi nyt lapsiperheköyhyyttä, jos Orpon hallituksen mukaisia toimia olisi tehty jo aiemmin. Tai vastaavasti kuinka paljon enemmän, jos niitä välttämättömiä päätöksiä julkisen talouden vahvistamiseksi olisi lykätty hamaan tulevaisuuteen. Se olisi sitä julminta politiikkaa. Vahva valtiontalous on köyhän paras ystävä, kuten vasemmistopoliitikko Outi Ojala aikoinaan hyvin totesi. ”Raudaskoski näki hyvinvointivaltion synnyn 1960- ja 1970-luvuilla ja sen, että se saatiin aikaiseksi vähemmin resurssein kuin meillä nyt on. Suomi oli 1960-luvulla selvästi köyhempi maa.” Jokaista vähintään 65-vuotiasta kohden oli työikäisiä 18-64 -vuotiaita: 1970: noin 6 2030: noin 2 Suotuisassa huoltosuhteessa kaikki on helpompaa. Tätä se paljon puhuttu huoltosuhteen heikkeneminen teettää, joka olisi ollut tärkeää myös tuoda esiin. Eikö lukijoille olisi hyvä tuoda faktoja enemmän esiin?