성남시장 시절 베이징을 찾았던 기억이 떠오릅니다. 세월이 흘러 이제 대한민국 대통령으로 다시 이곳을 찾아 중국 재외동포 여러분을 뵙게 되니 감회가 새롭습니다.
우리는 한동안 외교 공백이라는 아픈 시간을 지나 외교 정상화를 이루기 위해 쉼 없이 달려왔습니다. 그 과정에서 여러 의미있는 성과를 거두었고, 그중에서도 오랜 기간 주춤했던 한중 관계를 전면적으로 복원한 것은 무엇보다 큰 성과라 할 수 있습니다.
앞으로도 재외동포 여러분 모두가 조국과 긴밀히 연결되어 있음을 실감하실 수 있도록 국가적 지원을 아끼지 않겠습니다. 특히 소중한 주권을 행사하시는 데 불편함 없도록 제도적 보완에도 더욱 힘쓰겠습니다.
어려운 여건 속에서도 연대의 정신으로 서로를 의지하며 양국을 잇는 든든한 가교가 되어주신 중국 재외동포 여러분께 다시 한번 깊은 존경과 감사 인사를 드립니다.
🇯🇵🇨🇳 Auctions in China are selling both fake & real Japanese military/police uniforms. Some were possibly stolen from Japan.
Regardless, this has naturally caught the attention of The Ministry of Defense who are currently investigating this.
news.livedoor.com/article/detail…
Miss Suomi venyttää silmänsä vinoon. Ystävä jakaa tästä kuvan someen saatteella: ''Kiinalaisenkaa syömäs.''
Mitä seuraa? Rasismikohu, iso kiukku, anteeksipyytely, missiltä kruunu kumoon ja ura päreiksi.
Kysyn nyt vakavasti: pitääkö joku tätä kohtuullisena seurauksena?
Minä en pidä. Pidän tätä sairaana. Takakireänä ja huumorintajuttomana. Ennen kaikkea armottomana. Enkä puhu vain missikohusta, vaan toistuvista somen vainokampanjoista ja moraalirähinöistä.
Nykyinen mediaympäristö, somekulttuuri ja moraalinvartijuus on armotonta. Älä tee virheitä. Älä ole oma itsesi. Älä puhu vapaasti. Älä vitsaile. Älä elehdikään epäkunnioittavasti. Älä vahingossakaan loukkaa. Älä ajattele toisin äläkä missään tapauksessa sanoita sitä ääneen. Muutoin kohisimme, haukumme, revimme, potkimme ja tallomme sinut maan rakoon. Ar-mot-ta.
Armottomuutta on, ettei ymmärrykselle tai anteeksiannolle ole sijaa. Rasismista tai muusta synnistä syytetyn tarkoitusperillä ei ole väliä. Huumoria ei ole. Se on tapettu ja kuopattu inhimillisyyden viereen. Kaikki sanomasi, tekemäsi ja vitsailemasi, myös virheesi ja ajoittaiset ajattelemattomuutesi, ovat syvintä olemustasi. Aina pahimmalla mahdollisella tavalla tulkiten.
Et voi ystävien kesken venyttää silmiä vinoon olematta sinofoobikko. Et voi leikitellä Afrikan tähdellä olematta rasisti. Et voi hyväntahtoisesti vitsailla vaimostasi olematta naisvihaaja. Et voi hämmästellä opetusta mieskuukautisista olematta transihmisten kiusaaja. Et voi pikkuletittää hiuksiasi olematta valkoisylivaltainen kulttuurinomija. Et voi leikitellä kulttuurieroilla olematta muukalaisvastainen. Et voi olla ylpeä farkuistasi tahi geeneistäsi olematta ainakin hitusen uusnasse. Et voi edes tehdä virheitä ilman, että olet virheesi.
Anteeksipyyntöihin tämä aika pakottaa – silloinkin kun siihen ei olisi edes aihetta – mutta anteeksiantoon ei. Syntyi anteeksipyyntö omasta itsetutkiskelusta tai epäinhimillisen mediapaineen vauhdittamana, se ei riitä. Anteeksipyyntö on tehtävä meidän ehdoillamme. Me arvioimme, arvostelemme ja ankarasti kyseenalaistamme sen. Onko anteeksipyyntösi aito, vilpitön, oikeaoppinen, viestintäkonsultin seulan läpäisevä ja mikroilmeidesi tukema?
Katsokaa, miten väistyvän Miss Suomen, Sarah Dzafcen, anteeksipyyntö on vastaanotettu Instagramin kommenteissa. Empatiaekspertit esittelemässä suurta empatiaansa. Heti missin joukolla verbaalihakattuaan jakavat stooreihinsa diasarjan tunnetaidoista ja niiden miehille opettamisen tärkeydestä.
En ole itsekään suurin tunnetaituri. En positiivisin, hyväntuulisin tai hymypoikamaisin somekommentaattori. Kaiken poliittisen väännön, kulttuurisotimisten ja kieliposkisten nokkeluuksienkin keskellä pyrin silti muistuttamaan itseäni armosta, kohtuudesta ja yrityksestä ymmärtää toista. Vaikka he tekisivät virheitä.
Vaikka kuinka yritän ymmärtää kohinoita ja kohisijoita, en ymmärrä tätä armottomuutta. Nyrkillä päähän, jos virheen teet. Ja rystyssarja kaksi, jos anteeksi pyytelet. Kuinka moni rehellisesti tahtoo elää tällaisessa ilmapiirissä?
Tämä hypersensitiivinen loukkaantumiskulttuuri saa ihmiset varpailleen, varovaisiksi ja armottomiksi toisiaan kohtaan. Tämä ei ole tunnetaitoista eikä mielenterveysmyönteistä, vaan kumpaakin rapauttavaa.
Onnea siis teille kaikille, jotka olette ajaneet tällaista takakireää, huumorintajutonta ja armotonta maailmaa. Nauttikaa kyydistä, kun mikä tahansa mitätön oksanrasahdus ja sitä seuraava somen muka-järkytys voi päättää oksanpolkijan uran. Ehkä ensi kerralla sinun tai läheisesi uran.
Ja jos oikeutat kohtuuttoman missikiukkusi sillä, että ilmeily jossakin mitättömässä somepotretissa oli loukkaavaa, toivotan voimia. Suuresti voimia. Sitten vedät minuutin happea ja pääset yli.
Se jos mikä on tunnetaitoista. Sekä itseä että muita kohtaan.