Olli Enne

@Europol Hello Europol. Im quite sure i found it. 21km north from Shenzhen. 22° 43.375'N 114° 3.192'E Hills ok, rooftop ok, surrounding buildings ok, road ok, blue roof ok, arch house background ok, larger houses ok. I would say 99,9%. Please confirm that you look in to this one?

”Jos keskituloiset maksaisivat yhden prosenttiyksikön verran enemmän veroja, moni ikävä säästötoimi voitaisiin välttää, sanoo Vattin tutkimusprofessori Tuomas Kosonen.” Tässä tiivistyy suomalaisen talouspoliittisen keskustelun vinouma muihin länsimaihin. Ylisuuren julkisen sektorin maassamme asiantuntijat näkevät menoleikkauksen ikävänä ja veronkorotuksen helpotuksena. Toivottavasti ajattelutapa kääntyy pian toisinpäin, ruotsalaisempaan suuntaan. hs.fi/politiikka/art…

Jänniä yhteensattumia. Muutama viikko sitten poltettiin Ukrainaa auttavan järjestön osoitteessa sijaitseva polkupyöräliike. Ja nyt poltettiin näkyvästi Ukrainaa tukeneen aktiivin talo. 1/2

Luin työttömästä Joelista kertovan Iltalehden artikkelin, johon oli pyydetty Tere Sammallahtea ja Anna Kontulaa kommentoimaan. Menemättä enempää itse artikkeliin, mielestäni eräs Kontulan kommentti yhteiskuntamme tilasta on paljon puhuva ja sopivan ajankohtainen: "– Kai nyt jokainen pahvikin näkee tässä tilanteessa, että kaikille ei tällä hetkelläkään ole töitä. Ei sitä varten tarvitse olla mikään suuri visionääri." Kontula puhuu tässä totta, kuten kaikki tiedämme. Tampereen kaupunginhallituksen kehityskokouksessakin meille esitettiin tilastoa, jonka mukaan Tampereella työpaikkoja on 2 000 ja työnhakijoita 20 000. Työttömiä on siis kymmenen jokaista avointa työpaikkaa kohden. No eikö tässä tilanteessa fiksuinta olisi tehdä yrittämisestä mahdollisimman houkuttelevaa ja joustavaa? Että ne, jotka eivät löydä markkinoilta töitä, voisivat edes koittaa jonkinlaista yritystoimintaa, jolla tienata itselleen lisätuloja. Sitä Suomikin kipeästi kaipaisi. Tällä hetkellä yrittäminen ei kuitenkaan näytä houkuttelevalta kun Marinin hallitus meni rikkomaan yrittäjyyden mielivaltaisella YEL-muutoksellaan. Kuka uskaltaa aloittaa epävarmaa yritystoimintaa, kun virkamies saattaa lätkäistä sulle maksettavaksi kohtuuttomat YEL-maksut, jotka eivät ole missään suhteessa tienesteihisi? Ikävä kyllä tämä Orpon hallituksen uusin YEL-"korjaus" ei kuitenkaan tee myöskään yrittämisestä houkuttelevaa. Ensinnäkin muutos tulee voimaan vasta 2028 ja sen lisäksi tämä uusikin järjestelmä on kallis ja kankea. Se poistaa kyllä Marinin lain mielivaltaisuuden, mutta ansiotuloihin pohjautuva YEL-maksu tekee yrittämisestä edelleen liian kallista ja täten epähoukuttelevaa. Jos kansalle haluttaisiin tarjota joustava ratkaisu, jolla yrittäminen on houkuttelevaa, niin helpoin ja tärkein ratkaisu tähän olisi palauttaa YEL ennalleen, jolloin itse sai määritellä oman YEL-tulotasonsa maksukykynsä ja eläkesuunnitelmansa mukaisesti. Se antaisi nuorisolle edes jonkinlaisen porkkanan lähteä toteuttamaan itseään sen sijaan, että jäisivät töiden puutteessa kortistoon. Kalliiksihan työkuntoisten suomalaistenkin elättäminen tulee.

@willerydman Oho, upeaa toimintaa.

Olen päättänyt, että jatkossa sosiaali- ja terveysministeriön avustuksia saavien järjestöjen työntekijöillä on palkkakatto: stea.fi/stea-avustuksi… Jatkossa avustuksia saavan järjestön työntekijän palkka saa olla korkeintaan 75 000 euroa vuodessa. Tämä leikkaa kovapalkkaisimpien järjestöpomojen nykyisiä palkkoja selvästi. Uuden palkkakaton ylittäviä palkkoja on tällä hetkellä noin 200 järjestöpomolla. Tämä ensimmäisenä järjestöavustusuudistuksenani. Jatkoa seuraa.

@mikamerano Ei tähän auta mikään muu kuin pakkohoito. Nykyään päihteet ovat paljon vahvempia kuin ennen. Käyttäjä täytyy saada katkolle pakolla. Puhutaan aineesta, joka saa kirjaimellisesti käyttäjän priorisoimaan aineen saannin aivan kaiken muun ohi. Ei silloin auta muut keinot.

Eilisessä Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksessa käsiteltiin alfa-PVP -tilannetta. Konteksti oli huumeidenkäyttö Helsingissä, mutta ongelma koskee koko maata. Keskustelu oli sellaista kuin voisi odottaakin, eli lisää rahaa, ketään ei saisi stigmatisoida, Helsingin huumetilanne on kuulemma Orpon hallituksen vika. ”Resursseja”, valistusta ja pari pakettiautoa sinne tänne. Kivoja avainsanoja ja termejä vailla mitään oikeaa tarkoitusta. En usko poliitikoilla olevan kovinkaan hyvää tilannekuvaa tai keinoja tilanteen ratkaisemiseen siitä syystä, että hyvin harva poliitikko on yksinkertaisesti nähnyt päihteidenkäyttäjää tai ollut näiden kanssa tekemisissä missään muualla kuin joukkoliikenteessä, jossa on päätynyt vaihtamaan paikkaa. Nuo ihmiset ovat numeroita tilastoissa ja abstrakteja käsitteitä, joista vaalien alla puhutaan, jotta näytettäisiin hyvältä. Enkä tällä tarkoita, että kaikkien _pitäisi_ olla asunut ympäristössä, jossa on avoinna pidetyillä uuneilla lämmitettyjä, sanomalehdillä ja lasinsirpaleilla päällystettyjä huumeluukkuja, joissa naapurustosta ja pyöräkellarista varastetut polkupyörät ovat siistissä nipussa nurkassa odottamassa spraymaalausta ja myyntiä. Mutta on myös olemassa meitä, jotka ovat olemme aikanaan tuollaisissa ympäristöissä asuneet, ja väitän, että meillä on parempi käsitys asioiden todellisesta tilasta. Olisi tietysti parempi, mitä _harvempi_ joutuisi tuollaisissa ympäristöissä asumaan. Alfa-PVP vain sattuu symboloimaan harvinaisen hyvin poliitikkojen tyhjiä puheita, lupauksia ja halaamista. On jaettu niitä resursseja ja rahaa. Ongelma on niiden avulla vain asteittain siirtynyt näkyväksi eikä sitä enää voi lakaista maton alle, kun kalliiden asuinalueiden lapset alkavat löytää hiekkalaatikolta käytettyjä neuloja. Valitettavasti ongelmaan ei voi olla ratkaisuna se, että toistetaan niitä toimenpiteitä, joilla ongelma on syntynytkin. Todettakoon, etten oikein usko käyttäjien ankaraan rankaisemiseen. Tuohon tilanteeseen päätyneet ovat jo valmiiksi varsin surkeita tapauksia, joiden lisärankaiseminen ei auta yhtään mitään. Kukaan näistä ei oikeasti ole ylpeä elämäntavastaan, eikä kukaan ole lapsena ilmoittanut unelma-ammatikseen tai elämäntoiveekseen olla piikittävä nisti. Eilen kuuntelin, kuinka on ”yhteiskunnan vika, ettei kaikkia saada pidettyä mukana”. Yksilön vastuuta toiminnastaan ei kuitenkaan voi kokonaan siirtää ihmisiltä pois, eikä sen tulisi koskaan olla tavoitteenakaan. Huumeiden vapauttamista puoltavat tyypillisesti korostavat, ettei porttiteoria toimisi. Siihen sanon, että kyllä muuten toimii ja hyvin toimiikin. Olen seurannut liian monta kertaa ja liian monen ihmisen kohdalla sitä, miten hauska pilvenpolttelu ja harmiton sekundabuddhalaisuus on ensin siirtynyt bilefiilistä vahvistaviksi essoiksi ja lopulta vahvimpien aineiden hihahommiksi. Muita huumeita on kätevästi saatavilla samalta luukulta, joten pilvenhakureissulla on helppo napata mukaan vähän lakkaa tai piriä kokeiltavaksi. Yhtäkkiä ollaankin tilanteessa, jossa joku hakataan kotiovellaan velkojen vuoksi, telkkari kannetaan ulos, joltain lähtee näkö pysyvästi kaksikymppisenä. Noissa piireissä aivan kaikki kuviteltavissa oleva on hinnoiteltu suunnilleen kahdenkymmenen euron arvoiseksi. Käyttöhuoneita puoltavat argumentit ovat siitä huonoja, että ne pohjaavat ulkomailla tehtyyn tutkimukseen, joka ei vastaa Suomen huumetilannetta ja käyttäjien demografiaa. Kaikki hoivaaminen ja myönnytykset myös todellisuudessa madaltavat kynnystä iskeä piikki suoneen, eivät suinkaan nosta sitä. Ratkaisun tulisi lähteä oman vastuun korostamisesta ja siitä, että huumeiden myyjät, maahantuojat ja muut mahdollistajat saavat ankarimmat mahdolliset tuomiot niskaan. Rahan ja resurssien päätön kylväminen ei auta yhtään mihinkään, koska se olisi auttanut jo. Nähdäkseni myös Suomessa harrastettava segregaation estämiseen tähtäävä politiikka haittaa avun kohdentamista. Apu tulisi pystyä kohdentamaan rajatummalle alueelle kuin nykyään kyetään tekemään.

⚡️Tuhopoltto oli tilaustyö Poliisin uusimpien tietojen mukaan pyöräliikkeeseen kohdistunut tuhopoltto, jonka osoitteessa myös järjestömme virallinen osoite on ollut, oli tilaustyö. Jos haluat tuhoamisen sijaan auttaa Ukrainaa, osallistu lahjoittamalla: MobilePay: 32099 1/2

Tässä puolueeton tutkija toteaa, ettei ole oikea aika perata suomettumista. Hänen taustansa on: - Venäjän kulttuurihistorian dosentti - Suomen Pietari-instituutin johtaja - Aleksanteri-instituutin toimituspäällikkö - Tutkija Venäjän modernisaation valinnat -yksikössä Jne.

@TimoStewart Kv lain noudattaminen tarkoittaa sitä että sitoo omat kädet venäjän ja kiinan tahtoon. Silloin kv lain noudattaminen on demokratian ja vapauden vastustamista. Hienot asiat pysyvät maailmassa vain jos niitä puolustaa. Demokratia on paljon tärkeämpi kuin kv laki.

Toisin kuin populistit, propagandistit ja lastensadut kertovat, maailma ja varsinkin kv-politiikka, ei ole mustavalkoinen. Seuraavat asiat pitävät samaan aikaan paikkansa: - USA:n ja Israelin hyökkäys Iraniin ei ollut itsepuolustusta. Se oli selvästi kv-lain mukaan laiton. Siis hyökkäyssota. Tällä on laajempia ja Suomen kannalta huonoja vaikutuksia. - Iranin regiimi on kansalaisiin sortava ja murhaava totalitaarinen hallinto, joka lisää Lähi-idän epävakautta. Monet iranilaiset haluavat sen kaatuvan, harvalle tulisi sitä ulkomailla ikävä. - Ilmahyökkäys Iraniin ei välttämättä tai edes todennäköisesti johda regiimin kaatumiseen, saatikka Iranin muuttumiseen demokraattiseksi ja vakaaksi valtioksi. Toiveajattelu on huono sotasuunnitelma.

YEL-kriisi selitettynä pähkinänkuoressa: Ennen Marinin tuhoisaa YEL-muutosta, oman yrittäjän työtulonsa sai yrittäjä itse ilmoittaa vakuutusyhtiölle. Sillä perusteella vakuutusta maksettiin. Maksuja ei voinut kuitenkaan vetää nolliin, vaan minimiä oli joka tapauksessa maksettava. Mitä enemmän maksoit, sitä enemmän etuja sait järjestelmässä. Tämä oli kohtuullinen ja oikeudenmukainen järjestely. Koska valtio on velvoitettu maksamaan yrittäjillekin minimi- eli takuueläkettä, niin on kohtuullista, että yrittäjäkin maksaa valtion suuntaan edes minimiä. Se on vastavuoroista. Jos haluaa enempi eläkettä valtiolta, sitten maksaa valtiolle enempi. Jos taas haluaa lopuilla rahoillaan hankkia vapailta markkinoilta haluamansa eläkeratkaisun, niin sitten hankkii. Järjestelmä oli kaunis. Siitä puuttui ainoastaan eläkemaksujen rahastointi, joka olisi tehnyt siitä jopa mainion. Marinin hallitus muutti eläkelakia siten, että oman ilmoituksen sijasta vakuutusyhtiöiden virkamiehet sanelevat nykyään yrittäjille sen, mitä heidän tulisi tienata ja lätkäisee YEL:it siis mielivaltaisesti. Tilanne on kestämätön ja kymmenet tuhannet yrittäjät ovat joutuneet laittamaan lapun luukulle. Tilanne on pahin sitten 90-luvun laman. Kokoomus esittää kansalaisaloitteineen, että mielivaltaisuus korjattaisiin sitomalla YEL todellisiin tuloihin. Tämä kuulostaa oikeudenmukaiselta, mutta olisi kohtuutonta yrittäjiä kohtaan. Käytännössä eläkemaksuista muodostuisi n. 25% lisävero yrittäjille. Jos vanhassa mallissa maksoit pakollista YEL:iä joitain satoja euroja kuukaudessa, niin tässä Kokoomuksen ehdotuksessa saatat joutua maksamaan sitä jopa tuhansia euroja. Nyt puhutaan siis satojen ja jopa tuhansien eurojen lisämaksusta yrittäjille. Kuukaudessa. Ja vielä tässä taloustilanteessa. Miten joku voi kuvitella, että tälläisillä sosialistisilla pakkomenetelmillä tämän maan talous voitaisiin joskus saada jaloilleen? YEL tulee kiireellisesti palauttaa entiselleen! Se on ainoa järkevä toimi tässä vaiheessa. Sen jälkeen sitä kerkeää kyllä korjailemaan esim. rahastoinnin osalta. Mutta nyt on toimittava. Olisi pitänyt toimia jo tämän hallituksen ensimmäisenä päivänä 3 vuotta sitten. Mutta pahalta näyttää, että olemme menossa Kokoomuksen johdolla tässäkin asiassa ojasta allikkoon.

Sosiaalisessa mediassa leviää kansalaisaloite YEL-maksujen kuriin laittamisesta. En haluaisi olla ilonpilaaja, mutta tämä aloite on puhdas oppikirja-esimerkki siitä, miten Räikkä toimii käytännössä. Ensin Marinin vasemmistohallitus tuhoaa yrittäjyyden nostamalla ennen kohtuullisen ja oikeudenmukaisen yrittäjien eläkevakuutuslain eli YEL:n aivan kohtuuttomiin ja mielivaltaisiin lukemiin. Kansa kauhistuu tästä ja muista ylilyönneistä ja tilalle äänestetään Orpon ns. oikeistohallitus. Kolmeen vuoteen ei YEL:lle tapahdu mitään, vaikka se olisi pitänyt ensimmäisenä päivänä yksinkertaisesti palauttaa entiselleen. Nyt loputtoman mitäänsaamattoman vatvomisen jälkeen sitten laitetaan "oikeistolainen" aloite tulille, mikä esittää, että YEL perustuisi tästä lähtien todellisiin lukuihin. No joo, se poistaisi kyllä mielivaltaisuuden järjestelmästä, mutta vahvistaisi samalla vasemmiston aloittaman linjan, että yrittäjät laitetaan maksamaan aivan kohtuuttomia summia pakollista, rahastoimatonta ja periytymätöntä YEL:ää. Ainoa tervejärkinen ja kohtuullinen ratkaisu olisi tässä tilassa palauttaa YEL entiselleen. Jotkut sanovat, että se ei olisi realistista. Mutta mikäli yrittäjyyttä ei vapauteta Marinin asettamista kahleista, niin ei myöskään yrittäjyyden pelastaminen ole realistista.

Suomen tauti ei tokene pikkupillereillä Kaikki odottavat talouskasvua. Suhdanteet tulevat ja menevät, mutta se, mikä on huolestuttavampaa, liittyy Suomen pitkän ajan ongelmiin. Vuodesta 2008 lähtien bruttokansantuote on kasvanut keskimäärin vain noin 0,5 prosenttia vuodessa. Tämä ei ole suhdannekuoppa, vaan syvä rakenteellinen haaste, joka piileskelee pintailmiöiden alla. Siihen liittyvät ainakin jäykät työmarkkinat, tehoton koulutusjärjestelmä, joka ei tuota oikeille aloille ja oikeille alueille oikeanlaista osaamista (mutta sen sijaan kyllä lisää kehitysmaamaahanmuuttoa), motivaation ja oma-aloitteisuuden lannistava korkea verotus ja uuvuttava byrokratia, yleinen varovaisuuskulttuuri, rohkeudesta rankaiseminen ja heikko riskinottohalu, sekä pääomien puute. Päivänpolitiikassa syyllisiä tavataan aina hakea hallituksesta. Nykyinen hallitus on uudistanut työmarkkinoita, vähentänyt byrokratiaa ja sääntelyä, keventänyt verotusta ja tehnyt muita reformeja, jotka olisi pitänyt tehdä jo vuosikymmeniä sitten. Olemme tehneet merkittävästi erilaisia kasvutoimia. Niiden hedelmät eivät näy vielä, mutta ne tulevat kyllä näkymään. Kun samaan aikaan on jatkettava sysisurkeassa jamassa olevan julkisen talouden korjaamista sopeuttamalla – koska menot vain ovat paisuneet aikaa sitten tuloista ohi – politiikan haastavuus on korkealla. Samaan aikaan tarvitaan jarrua ja kaasua, lisää kaasua ja lisää jarrua. Suomen kokonaishaasteet ovat niin syvälle juurtuneita ja osin kulttuuriseen ilmastoomme ja asenteisiimme kuuluvia, että tilanteen korjaaminen lainsäädäntötyöllä ei tule yksin riittämään. Joka kerran, kun puhumme asenteista ja siitä, että niissä olisi vähän tarkistettavaa, joku loukkaantuu. Lehtiä lukemalla tuntuu kuin koko kansakuntaa enemmän tai vähemmän vaivaisi masennus. Mikä pahinta, pelastusta vuosi vuoden jälkeen tunnutaan odottavan vain valtion suunnasta. En usko, että se sitä voi tarjota. Paitsi että sillä ei ole rahaa, ei sillä pitäisi niin paljon valtaakaan olla. Talouskasvua tehdään (tai ollaan tekemättä) yksityisellä sektorilla. Julkisen sektorin koon pitäisi mennä aivan toiseen suuntaan. Suomi tarvitsee lisää yksityistä ja lisää yksilöä, ei valtiota. Valtio tarjoaa edellytyksiä, tuuppii korkeintaan oikeaan suuntaan ja antaa mahdollisuuksia. Meillä menisi uskoakseni paljon paremmin, jos valtio (ja EU) olisi lonkeroineen pysynyt takavuosinakin poissa häiritsemästä. Suomen varovaisuuskulttuuri ei ole sattumaa, se on osin opittua käyttäytymistä. Tietenkin historiamme on erilainen kuin Ruotsilla. Tietenkin varovaisuudesta on ollut myös paljon hyötyä. Mutta rajansa kaikella. Ja onko sitä pakko vielä vahvistaa pyytelemällä anteeksi ja pelkäämällä maailman eniten sitä, että joku sanoo meistä jotakin kielteistä? Mitä sitten! Kyllä maailmaan erilaisia mielipiteitä mahtuu, jopa vääriä mielipiteitä. Hyssyttely ja vahtiminen sen sijaan tekevät vain lisää säikkyjä ihmisiä. Yrittäjä ei uskalla laajentaa, koska epäonnistuminen leimataan. Toinen pitää rahat tilillä, koska turvallinen on parempi kuin riski. Työntekijä ei vaihda alaa tai paikkakuntaa, koska mitä jos menee pieleen. Maksamme asuntolainaa tiukasti ja syömme maksalaatikkoa, koska mikäänhän ei ole mahtavampaa kuin elää vanhuutensa velattomassa asunnossa, kun on ensin koko työuran kituuttanut. Virkamies katsoo omaa kapeaa laariansa ja varmistelee, vaikka ymmärrys riittäisi kertomaan, mikä on suurempi ongelma. Poliitikko ei uskalla sanoa ongelman nimeä, koska äänestäjä suuttuu. Sitten taas pyydellään anteeksi kuin päiväkodissa nassikoiden nahistelun jälkeen. Korkea verotus rankaisee onnistumisesta, byrokratia tappaa aloitteellisuutta, ja sosiaaliturva hoitaa loput – ei kannusta mihinkään, ei varsinkaan nousemaan. Kotona oleskellen saa jopa enemmän kuin työssä raataen. Tietenkin sosiaaliturvassa on ongelmansa, mutta kyllä massiivisempi ongelma on siinä, että tässä maassa ahkeruus tai rohkeus ei hyödytä, työnteko ei palkitse ja todella harva ainakaan pääsee rikastumaan. Saavutetut edut ovat niitä, joita veronmaksaja kustantaa erilaisten rälssien edustajille. Tuloksena on krooninen kansallinen masennus, kaiken uuden vastustaminen ja haluttomuus ottaa riskejä. Mutta se kasvukin vaatisi juuri sitä, nälkäisyyttä, rohkeutta, sisua, riskinottoa. Valtio voi purkaa esteitä, mutta se ei voi pakottaa ihmisiä rohkeiksi. Se muutos täytyy tulla sisältäpäin – tai Suomi jatkaa hidasta alamäkeä. Peili on nostettava kansakunnan eteen. Historia kertoo, että Suomi on selvinnyt paljon pahemmastakin. Sodan jälkeen rauniot, sotakorvaukset ja köyhyys – silti nousimme. 1990-luvun lamassa BKT romahti lähes 15 prosenttia, työttömyys räjähti, mutta yksityinen sektori lähti vetämään: vienti kasvoi, yritykset uudistuivat, taas noustiin. Maa on aina noussut työtä tekemällä. Kyllä se kasvu nytkin käynnistyy. Ennusteet tälle vuodelle näyttävät sen. Työttömyys alkaa vähentyä ja työpaikkoja syntyy. Mutta ilman isompia asenteellisia muutoksia – ja sisua muuallakin kuin isänmaallisissa muisteluissa tai osana kulttuuriviennin myyttien rakennusta – se jää sitten taas siihen. Sen sijaan että odotamme pelastajaa, voisimme alkaa itse. Isänmaan palveluksessa ratkaisee tahto, ei paikka. Ei maailma tästä helpommaksi muutu. Suomi ei ole tuomittu hidastamaan, hidastumaan tai hiipumaan. Monet asiat ovat edelleen meidän omissa käsissämme. Kädet pois taskusta ja toimimaan vaan. (Kolumni on ilmestynyt Perussuomalainen-lehdessä 1/2026.)

Nykyinen turvapaikkajärjestelmä on tullut tiensä päähän. Ei ole mitään järkeä, että ulkomaalaiset matkustavat Suomeen ja lausuessaan rajalla ”asylum” he saavat oikeuden sosiaaliturvajärjestelmämme etuuksiin ja hyvinvointiyhteiskuntamme palveluihin. Pitkät turvapaikkahakemusten käsittelyajat ja uusintahakemuskierrokset ovat johtaneet siihen, että halutessaan ulkomaalaiset voivat jäädä tänne vuosiksi. Ja jos he hankkivat täällä lapsia, heidän palauttamisensa entisestään vaikeutuu. Nykyjärjestelmä jopa kannustaa ulkomaalaisia turvapaikanhakijoita lisääntymään Suomessa. Ulkomaalaiset turvapaikanhakijat ovat tuoneet mukanaan maahamme pakkoavioliitot, kunniaväkivallan, rikollisuuden ja ihmiskaupan. Turvapaikanhakijoista monet ovat tulleet salakuljettajien tuomina. He tulevat pääosin kulttuureista, joiden perusarvot ovat ristiriidassa suomalaisen yhteiskunnan perusarvojen kanssa. Selvästi yli puolet turvapaikkahakemuksista hylätään. Vuosien kallis prosessi päättyy siis siihen, että hakija ei ole kansainvälisen suojelun tarpeessa. Hänet määrätään poistumaan maastamme. Monet näistä kielteisen päätöksen saaneista ulkomaalaisista eivät kuitenkaan noudata päätöstä, vaan jäävät tänne salaa. Yhdessä muiden täällä laittomasti oleskelevien ulkomaalaisten kanssa he muodostavat varjoyhteiskunnan. Paikan, jossa kaikki tehdään salaa ja laittomasti. Piilossa viranomaisilta. Ruotsissa tämä varjoyhteiskunta on jopa ottanut niskalenkin laillisesta yhteiskunnasta. Olen sitä mieltä, että kaikista hädänalaisimpia pitää auttaa. Nykyinen turvapaikkajärjestelmä ei kuitenkaan palvele tätä tarkoitusta. Siksi se pitää uudistaa.

@PiaKauma Kehitä vain mutta ei julkista rahaa tähän. Suomen ykkösongelmia ei ole kyllä työn löytyminen vaan sen puute. Keskittyminen yksityisen työn syntyolosuhteiden parantamiseen toisi enemmän tuloksia.

Työnhaun tinderinä esittelemäni nuorten keikkatyöhanke on herättänyt kiinnostusta paljon, ja viestejä on sadellut kaikista kanavista. Kun joulusta päästään, niin palaan asiaan, miten edetään. Yrityksiä tarvitaan mukaan myös. Jos kiinnostuit, niin viestiä pia.kauma@eduskunta.fi

Räikkä Suomalaista politiikkaa ei voi ymmärtää analysoimalla sitä vasemmisto–oikeisto-akselilla. Avain Suomen poliittisen järjestelmän ymmärtämiseen on räikkä – mekanismi, joka liikkuu vain yhteen suuntaan. Räikkä toimii näin: SDP luo julkisen rakenteen. Viraston, etuuden, palvelun. Uusi rakenne synnyttää välittömästi intressiryhmän, joka alkaa puolustamaan uutta rakennetta raivokkaasti – työntekijät, edunsaajat, järjestöt, hyvinvointialueet etc. Rakenteesta tulee pysyvä, koska sen purkaminen tarkoittaisi täysimittaisen sodan julistamista siitä hyötyä kuppaaville eturyhmälle ja koska yhteisesti hyvinvoinnista varastetaan vain maltillisesti kerrallaan, eikä yleistä etua puolusta Suomessa kukaan. Sitten kokoomus voittaa vaalit. Se lupaa tehostaa, karsia, järkeistää. Mutta se ei pura rakennetta, koska Suomessa ei peruta aikaisemman hallituksen päätöksiä. Jätökset jätetään lattialle - edeltävien päälle. Purkamisen sijaan Kokoomus lisää rakenteeseen ”markkinamekanismin”: yhtiöittämisen, ostopalvelun, palvelusetelin. Näin synnytetään jälleen uusi intressiryhmä – palveluntuottajat, konsultit, huoltopalvelut. Tästäkin tulee pysyvä, koska pohjimmiltaan tämä rakenne suojaa demareiden aikaisemmin luomaa rakennetta - synnyttämällä uusia sen olemassaolosta täysin riippuvaisia bisneksiä. Seuraavaksi SDP voittaa vaalit. Se lupaa korjata kokoomuksen kylmän ja syrjäyttävän markkinaehtoistamisen aiheuttamat ongelmat sekä palauttaa inhimillisyyden. Mutta se ei pura kokoomuksen lisäämää kerrosta, vaan ainoastaan lisää niiden päälle uutta sääntelyä ja valvontaa. Lisää virkoja. Lisää rakenteita. Räikkä naksahtaa eteenpäin. Räikkä voi liikkua vain yhteen suuntaan. Räikkä selittää, miksi mikään ei muutu ja miksi mikään ei voi muuttua. Jokainen hallitus on “historiallinen”, jokainen käännekohta on “ratkaiseva”, jokainen vaalivoitto on vahva “kansan tahdon ilmaus”. Silti valtio vain paisuu – sekä byrokratiana että byrokratiasta elävinä markkinoina. Oikeisto- ja vasemmistoretoriikka ovat optiikkaa ja markkinointia, joiden avulla duopoliksi naamioitunut monopoli äänestyttää kansalaiset, jotka saavat vuorotellen kokea olevansa voittajien puolella ja tai kärsivänsä kirvelevän tappion. Ne myyvät samaa myrkkyä eri kohderyhmille. Molempien äänestäjät uskovat oman puolensa ajavan heidän etuaan ja ovat yhtä väärässä. Kuka hyötyy? Ei vasemmisto. Duunarin ostovoima ei ole noussut vuosikymmeniin. Ay-liikkeen jäsenmäärät laskevat. Julkiset palvelut rapistuvat samaan aikaan kun massamaahanmuutto pitää palkat alhaalla. Verot Lafferin käyrän maksimi. Ei oikeisto. Yrittäjän sääntely- ja verotaakka ei kevene. Kilpailu vääristyy, kun valtio valitsee voittajat. Omistusoikeus murenee. Kansantalous on aivokuollut hengityskoneessa. Verot Lafferin käyrän maksimi. Ei äänestäjä. Hänen valinnanvaransa on kaksi puoluetta, jotka eivät peru toistensa päätöksiä ja jotka ovat pohjimmiltaan sama asia. Kaikki huononee, heikkenee ja rikkoutuu. Hyötyjä on kaksinaamainen peto, jonka osoite on molemmissa puolueissa. Peto puhuu vasemmistoa vasemmalle ja oikeistoa oikealle, mutta syö samasta kansan kukkarosta. Sille on monia nimiä: managerialistinen luokka, degeneroitunut eliittirakenne, parasitismi, katedraali, ihmekone – instituutioihin pitkän marssin tehnyt öykkärijoukko, joka on ratkaissut oman taloudellisen tulevaisuutensa kaikkien muiden tulevaisuuden tuhoamalla. He eivät kokoonnu pimeissä huoneissa. Heidän ei tarvitse – räikkä toimii automaattisesti. Patologisessa rakenteessa riittää, että jokainen toimija optimoi omaa etuaan. YEL on tämän mekanismin puhtain ilmentymä. Se on julkista etua maksimaalisesti vahingoittava kauhistus, jota kokoomuksen on pakko ruokkia, koska kauhistus on osa räikkää. YEL:iä ei voi korjata, koska räikässä ei voi korjata. Räikässä voi vain paisua. SDP ja kokoomus saattavat kyllä hävitä tai voittaa vaalit, mutta he voittavat meidät joka ikinen kerta ja aina meidän kustannuksellamme. Räikkä liikkuu vain yhteen suuntaan.

Eurooppa puhuu petoksesta, kun Trump ja Putin neuvottelevat Ukrainasta keskenään. Reilumpaa olisi puhua itsepetoksesta. Eurooppalaiset antoivat pois oman paikkansa pöydässä ja luulivat, ettei sillä olisi hintaa. verkkouutiset.fi/a/eurooppa-saa…

Näin Suomi korjataan Suomen talous ei kasva koska pääoma, tekeminen ja aivot vuotavat maailmalle. Emme elä tyhjiössä. Mikäli muualla on kannattavampaa olla ja tehdä, yllä mainitut siirtyvät sinne. Kun bkt:sta poistetaan valtion lisävelanotto, bkt on laskenut vuodesta 2008 lähtien. Eli tekeminen poistuu parasta aikaa Suomesta. Valtion turvattava sen keskeisimmät vastuut, kuten turvallisuus, koulutus ja terveydenhuolto. Loput karsittava siinä määrin, että voidaan poistaa perintövero, alentaa ansiotuloveroa ja nollata yritykseen jäävien voittojen verot. Jotta pääoma, tekeminen ja aivot palaisivat Suomeen. Lisäksi tarvitsemme tästä parlamentaarisen yhteisymmärryksen, jatkuvuutta turvaamaan. Muuten tekeminen jatkaa valumistaan maailmalle, talous näivettyy, budjettialijäämä syvenee ja velansaanti tyrehtyy. Ja ei. Exit vero ei auta. Se johtaa ennennäkemättömään varallisuuspakoon. Ja viimeisetkin Suomeen tulijat pysyvät poissa.

"Olemme rakentaneet vuosikymmenten kuluessa liian suuren sosiaalivaltion, jonka menotarpeet mitoitettiin Nokiaklusterin huumavuosiin. Tuo huuma oli kuitenkin kangastus eikä raha lisääntyneisiin ja kasvaneisiin etuihin, oikeuksiin ja tukiin yksinkertaisesti riitä. Varsinkaan näillä turvallisuus- ja puolustustarpeilla ja tällaisella väestökehityksellä.” "Emme voi enää tässä maassa kuvitella sopeuttavamme julkista taloutta höttöisillä kasvutoiveilla. Velkaa on pelkästään valtiolla pian jo 200 miljardia euroa. Siihen tulevat päälle hyvinvointialueiden velat ja kuntien velat. Suomalaisen kansantalouden tulonmuodostuskyky on sellainen, että meillä on käyttömenoja liikaa ainakin 10 miljardia euroa. On muistettava, että sotemenot kasvavat ikääntymisen vuoksi nopeammin kuin bruttokansantuote. Puolustusmenoja lisätään valtavasti, syystäkin.  Ydintehtävät turvataan, mutta kaikesta toissijaisesta on leikattava lisää. Tätä kokonaisuutta silmällä pitäen valitus jokaisesta tähänastisesta leikkauksesta on surkeaa. Työ muuttuu vain vaikeammaksi." "Luottoluokituksemme on tippunut vuosikymmenen aikana pikkuhiljaa AAA-luokasta alaspäin. Velasta maksettava riskilisä on kasvanut vuosien kuluessa. Korkoihin menee pelkästään valtiolla pian 4 miljardia euroa vuodessa. Yhtälö on sietämätön – ja silti punavihreä oppositio jatkaisi velkarallia, päätyyn asti." "Euroalueella ylivelkaantuneen pienen jäsenmaan asema on hauras ja kohtalo kova. Jos luottamus pääomamarkkinoilla menee, luottamuksen uudelleen rakentaminen on melkoinen kivireki vedettäväksi. Meidän on parempi eduskunnassa päättää itse tuskallisestakin sopeutuksesta – ennen kuin muut tekevät päätökset puolestamme. Jos ei ole luottamusta pääomamarkkinoilla, ei ole tosiasiallisesti budjettisuvereniteettiakaan.  Emme ole vielä kriisissä, mutta sammakon reisiä lämpenevä vesi kattilassa jo arveluttaa."   (lähetekeskustelussa eduskunnassa)

Instituutiota puolustaa parhaiten rehellisyydellä. On aivan ilmeistä, että BBC on ollut pitkään institutionaalisesti puolueellinen. Yhtä ilmeistä kuin saman vinouman tunnustaminen suomalaisessa valtamediassa. Eteenpäin pääsee tunnustamalla oman pesän taipumuksen vääristelyyn ja alkamalla puhtaalta pöydältä vaeltaa kohti journalistisia ihanteita. Yleisradio on kansallisesti niin arvokas instituutio, että se ansaitsee puolustuksensa ja puhdistuksensa. Parannus alkaa sisältä. Sitä ei painostuksella saa syntymään.

Kuulee jatkuvasti, että YEL-maksuja pitäisi kiristää, koska “yrittäjät eivät maksa tarpeeksi eläketurvasta.” Todellisuus on vähän toisenlainen. Jos YEL maksetaan tulojen mukaan, se vie noin 25 % yrittäjän bruttotuloista. Kun siihen lisätään verotus, kokonaisrasitus kipuaa helposti yli 70 %:iin. Siinä maksaa kolmesta tienatusta eurosta kaksi valtiolle – ja toivoo, että se hoitaa ne järkevästi. Jos tämän päivän minimi-YEL (n. 2 300 €/v) olisi laitettu 40 vuoden ajan hajautettuun indeksirahastoon, tulos näyttäisi eläköityessä tältä: 7 % tuotolla: ≈ 460 000 € 10 % tuotolla: ≈ 1 000 000 € (esim. S&P500 toteutuma 11,85 %) 4 %:n nostosäännöllä eläkkeeksi 1 500–3 500 €/kk Ja koko pääoma jäisi perinnöksi. Tämä siis pelkällä minimimaksulla ja minimityötulolla. Kyllä kai tuolla eläisi jo, miljoona tilillä vaikka Espanjassa, mihin ei enää edes kansaneläkettä makseta. Toteutunut YEL-eläke? Pienempi kuin kansaneläke – jonka saa tekemättä mitään. Mutta ilman pääomaa, ilman joustoa ja ilman omistajuutta. Vittuilut saa kaupan päälle. Ei pahemmin eroa siitä, että lähettää rahansa nigerialaiselle prinssille, joka otti yhteyttä sähköpostitse. Ärsyttää joka kerta kun joku puhuu alivakuuttamisesta. Kyse ei ole “alivakuuttamisesta.” Kyse on siitä, että yrittäjät pakotetaan maksamaan tehottomaan järjestelmään, joka ei kestä vertailua. Kyse on siitä, että yrittäjiä ja kaikkia muitakin suomalaisia viilataan linssiin eläkepuhalluksessa. Suomi teki aikanaan eeppisen virheen sitomalla ihmisten tulevaisuuden sosiaaliturvapohjaiseen eläkemalliin. Ehkä olisi aika miettiä, miten siitä päästään ulos – eikä miten sitä kiristetään lisää. #YEL #yrittäjyys #eläke #talous #sijoittaminen

Tätä kohti pitäisi edetä Suomessakin. Jos verotuksen lapsivähennyksen nostaisi alkuun 2.500 euroon, 2 lapsen ja 2 työssäkäyvän vanhemman perheessä hyöty olisi 10.000 euroa vuodessa. Tämä turvaisi perheiden taloutta ja kannustaisi työhön ja perheellistymiseen. Kaikki tämä palvelisi yhteiskunnan yleistä etua.