saikkonen paavo

Pääsiäisenä somessa kiisteltiin mm. aiheista kuten: Pakkorokotukset, Ukrainan tukeminen ja takuueläke maahanmuuttajille.
 Asioista tehdään tahallaan monimutkaisia, jotta ihmiset riitautuisivat keskenään. Todellisuudessa nämä ovat yksinkertaisia periaatteellisia kysymyksiä: Kuka päättää kehostasi?
Kuka maksaa laskun?
Kenelle Suomi ensisijaisesti kuuluu? 1. Pakkorokotukset eivät kuulu demokratiaan. 
Ne ovat valtiovallan väkivaltaa yksilön kehoa vastaan. Jokainen aikuinen päättää omasta terveydestään. Jokainen vanhempi päättää lastensa puolesta. Piste. Ei ole olemassa “kollektiivista hyötyä”, joka oikeuttaisi pakottamaan neulan ihon läpi. Historia tuntee lukuisia kertoja, jolloin virallinen totuus rokotteista (kuten myös koronarokotteet) on osoittautunut myöhemmin virheelliseksi ja haitallisiksi. Demokratia edellyttää kehon itsemääräämisoikeutta, ei lääketieteellistä totalitarismia. 2. Takuueläke ei ole maahanmuuttajien oikeus. 
Takuueläke on suomalaisen hyvinvointivaltion turvaverkko niille, jotka ovat rakentaneet sitä vuosikymmeniä verotuksella ja työpanoksella. Se ei ole globaali ihmisoikeus, jonka saa lahjaksi Helsinki-Vantaalla. Ratkaisu on yksinkertainen: takuueläke ja kansaneläke suomalaisille. Maahanmuuttajille ei automaattista eläkettä ilman vuosikymmenten työpanosta. 3. Ukrainan sota ei ole Suomen sota. Suomi on vapaaehtoisesti luopunut historiallisesta puolueettomuudestaan ja kaulaansa myöten sotkeutunut aseapuun (jo yli 3,2 miljardia euroa), pakotteisiin ja sopimuksiin. Presidentti Alexander Stubb on toistuvasti julistanut “Ukrainan asia on meidän” ja jopa verrannut tilannetta Suomen 1944 rauhaan. Vähemmän isänmaallista linjaa on vaikea kuvitella. Suomen etu ei ole Ukrainan rajojen puolustaminen viimeiseen ukrainalaiseen – vaan oman maan turvallisuus, talous ja jäljellä oleva itsenäisyys. Suomen tehtävä on ajaa suomalaisten etua, ei toimia jonkun toisen maan etujoukkona. Nämä kolme teemaa paljastavat ydin ongelman: globalistit tekevät yksinkertaisista periaatteista monimutkaisia, jotta kansa unohtaa peruskysymyksen – kenelle Suomi kuuluu ja kuka siellä päättää. •Keho kuuluu itselle, ei valtiolle. •Eläke kuuluu niille, jotka ovat sen ansainneet – ei tulokkaalle. •Sota kuuluu niille, joiden sota se on – ei Suomelle. Kun nämä linjat vedetään selkeästi, keinotekoinen riita kansalaisten välillä haihtuu. Jäljelle jää vain yksi vaatimus:
Lopettakaa valehtelu ja tehkää päätökset suomalaisen edun pohjalta. Se ei ole vihaa.
Se on järkeä.